Miniratsu

Moikka!
Blogi on ollut aika hiljaa taas vähän aikaa. Zoko on ollut kaksi viikkoa saikulla, koska yski sen verran, mitään kuumetta ei kuitenkaan ollut. Kuviakaan ei ole tullut otettua, ja en viitsi kovin usein kännykällä otettuja kuvia tunkea tänne.
Rollan kanssa ollaan treenattu vauhtia, ja se on tuntunut tosi hyvältä. Ollaan mietitty Loviisan poniraveja kummallekin ponille, mutta pitää nyt katsoa onko ne valmiit vielä starttaamaan.
Hiittikärrytkin päätin hommata, Tainalta ihan uudet masterit, kärsimätön kun olen. Aluksihan suunnitelmissa oli vaihtaa nuo koppikset joihinkin käytettyihin hiittareihin, mutta nyt kävi näin.

Sunnuntaina mietittiin kaverin kanssa, että mitä jos Rollalla koittaisi ratsastaa. Niinpä laitoin omistajalle viestiä, josko se olisi ok, ja olihan se sitten. Juoksutin eka muutaman kierroksen satula selässä ponia, ja se vaikutti ihan rauhalliselta, joten sitten vain selkään. Poni seisoi ihan kiltisti, mikä oli kyllä aikamoinen yllätys.
Ja älkää nyt lukiat pelästykö, että tämmöinen jättiläinen alkaa menemään pikku shettiksellä vakituisesti. Ei hätää, ei mua silleen ratsastus kiinnosta, ajattelin vaan, että opettaa Rollallekin vähän, että sitäkin voi sitten talutusratsastuksissa käyttää. Ihan kiltisti se ainakin meni neljä kierrosta kentällä käyntiä minun kanssa, joten eiköhän siitä ihan kiva pikku talutusratsu tule.

Tänään ajoin molemmat ponit, Zokon saikku loppui myös. Rollalla otettiin vähän vetoja, n.2000m ajettiin vähän reippaammin, ja paras km aika oli 3.45. Poni oli vähän laukka herkällä päällä, mutta muuten meni ihan kivasti. Kokonaismatka oli jotain 7km paikkeilla.

Zokolla ajoin myös sen 7km yritettiin ottaa vähän rauhallisemmin, mutta virtaa oli tytöllä aika paljon, ja mentiin vähän turhan reippaasti, eikä tietenkään ohjissa roikkumisesta ollut oikein mitään apua. Jotenkin Zokon ravi oli vähän kummallista, ja melko laukkaherkkäkin se oli..

Huono hiitti, saikkua & kiirettä

Maanantaina käytiin taas hiitillä, ja se onkin ollut tällä viikolla ainut päivä, kun olen tallilla käynyt.
Tälläkin kertaa otettiin vain Zoko mukaan, koska en jaksa sitä säätöä, mikä tulee kun on vain nuo yhdet kärryt, ja niitä saa säädellä pnilta toiselle.
Hiitti meni melko huonosti. Ei saatu lyhyellä varoitusajalla kavereita radalle, kun unohdin kysellä ajoissa. Ylimmästä kuvasta näkee Zokon mielentilan koko hiitin ajalta. Poni oli ihan unessa, ja meidän huippunopeudeksi tulikin 3.09.
Säädettiin varusteita vähän, sekkiä pidennettiin ja rintaremmiä löysättiin, ja askel lähtikin pitenemään sen ansiosta vähän enemmän, tosin vauhteihin tällä ei ollut mitään vaikutusta.

Ajoin ensin perus hölkkää kaksi kierrosta, jonka jälkeen pistettiin sekki kiinni, ja mentiin yksi vähän reippaampi kierros. Käveltiin vähän, ja lähdettiin sitten volttaamaan, ja ajoin 2140m. Ensimmäinen kierros meni ihan kivasti, vaikka vauhdit tosiaan oli siinä 3min paikkeilla, mutta toinen kierros taas sai Zokon hyytymään vieläkin hitaammaksi. Ei olla tota 2000m kumminkaan hirveesti menty niin ihan ymmärrettävää sinäänsä.

Lopuksi testattiin vielä 1000milman sekkiä Heidin ehdotuksesta. Se ei kyllä toiminut sitten yhtään. Alkuun tuntui, että lähti tosi hyvin, mutta ekaan kaarteeseen jo hyydyttiin, ja sitten kun käskin eteenpäin, niin ponin takajalat oli ihan sekaisin.

Zoko saa taas jäädä parin viikon lomalle, lähinnä siksi, että on alkanut yskimään, ja räkääkin puskee liikuttaessa sieraimiin aikalailla. Poni on myös viime aikoina jättänyt heinää aika paljon syömättä, ja on se laihtumaankin lähtenyt, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia, kun sitä mahaa oli viime kesän jäljiltä vähän vielä.
Niimpä taas jää siis harkkareihin meno välistä. Pitää nyt katsoa päästäänkö koko kesänä starttiin taaskaan. Ja syitä tähän miksi ei päästäisi on niiin monta, joista mm. huonoja sarjoja, liian kaukana sarjoja, että ei viitsi lähteä, tai sitten kun on niin harvoin sarjoja, ja jos sattuu olemaan niin kyytiä ei ole. Raivostuttavaa.
Noh, positiivisia asioita; ilmoitin minut ja Zokon sipooseen heinäkuun raviponi /monteponi leirille. Monten meno ei silleen erityisemmin kiinnosta minua, ja en osallistuisi kyllä itse Zokolla mihinkään monteen, koska sen verran pitkä olen, että silloin tällöin vain viitsin ponin selkään kiivetä. Mutta leirille meno on kivaa vaihtelua, ja toivon, että siellä oppisi uutta paljon ja tutustuisi muihin poni-ihmisiin.

Tämä nyt ei liity Zokoon mitenkään, mutta kerrompa kuitenkin tänne. Tämä viikko on ollut aika kiireinen, kun eilen lähdin suoraan koulusta Helsinkiin kaverilleni, jonka kanssa mentiin katsomaan Mikael Gabrielin levyjulkkareita nosturissa. Täytyy kyllä sanoa että oli ihan sika mahtava ilta, ja upea tuo uusi levy, jonka itsekin sitten ostin sieltä. Huomenna sekä lauantaina & sunnuntaina olen Porvoossa Sounds tapahtumassa koulun takia "töissä", eli laitetaan esiintyjien hiuksia. Tuonne on tulossa esiintymään myös Kasmir ja Axl, ja on kyllä pakko mennä katsomaan :D

Raspaus ja peruskuulumiset

Maanantaina Zokolla oli raspaus ja vietti siis vapaapäivää. Eläinlääkäri kehui kuulemma Zokoa kiltiksi poniksi, ja piikkejä oli ollut jonkun verran. Tiistainakin Zoko sai lomailla, mutta keskiviikkona Heidi kävi ajamassa ponin, kun itse olin Turussa koko päivän katsomassa Taitaja 2015 finaalia. Heidi ajoi tytöllä 10km lenkin, melko reippaasti, mutta valitteli, että poni oli ollut tosi tahmea ja vino. Perjantaina vihdoin pääsin itse ajamaan Zokon, ja meillä oli lenkki seurana Rolla jonka kyydissä oli Janina & Sandra.
Tällä lenkillä Zoko ei ainakaan ollut yhtään tahmea, vaan oikein vireä, ja painoi alussa ohjalle aika reippaasti. Vähän se oli kyllä laukkaherkkä, mutta ei silleen varsinaisesti ottanut laukkoja, vaan lähinnä askeleet vähän rikkoivat laukalle, mutta vain parin askeleen verran kerrallaan.
Rollalle tuli ihan kunnon lenkki, kun oli kaksi kyydissä, ja reippaasti nopeamman Zokon seurana sai kyllä ihan kunnolla kipittää, että pysyi perässä.
Tänään kävin ratsastamassa Zokon, ensin mentiin puoli tuntia kentällä taivutellen ja ympyröitä tehden ravissa ja käynnissä. Poni ei taipunut oikeaan kierrokseen ihan yhtä kivasti kuin vasempaan, ja sisä ohja ei oikein mennyt läpi ponilla, vaan se jotenkin vänkäsi vastaan.

© Maria Groundstroem

Lopuksi käytii vielä puolen tunnin pätkä maastossa, ja laukkailtiin vähän. Kotoa poispäin meno oli taas vähän tahmeampaa, mutta ihan kivasti laukat nousi.

Laitoin muuten meidän koppakärryt myyntiin/vaihtoon, jos on tarvetta niin käypäs vilkaisemassa kirppis osio.

Kuulumisia, projektin loppu

Moikka!

Maanantain hiitin jälkeen Zoko sai viettää kaksi vapaapäivää. Tiistaina käytiin kumminkin kuvailemassa pellolla, ja tämän postauksen kuvat ovatkin sieltä. Keskiviikkona ensin ajattelin meneväni tallille juoksuttamaan Zokon ja Rollan, mutta jostain syystä kaatosade ei houkutellut, vaan menin ihan vain kotiin koulun jälkeen. Torstaina sitten molemmat ponit pääsivät ajolenkille.

Zokolla ajoin 7km suht reippaasti. Tarkoitus oli ajaa vauhtia, mutta Zoko oli jotenkin tosi laiskalla päällä, ja tuntui vähän jäykältä. Meidän talliin on tullut uusi hevonen, puoliveriratsu-ruuna, joka sai Zokon heti kiimaan.. Siitä varmaan johtuu tuo, että on vähän jäykähkö.

Rollalla ajoin 6km, silläkin mentiin reippaasti, ja meni ihan kivasti, tuntui jopa aika reippaalta pikkutamma.

Tänään sateesta huolimatta kävin juoksuttamassa molemmat ponit. Zoko tuntui taas hieman laiskahkolta, mutta meni ihan kivasti. Oikeaan suuntaan laukka katkesi aina tietyssä kohtaa, en oikein tiedä miksi. Semmoinen 30 min juoksutin sitä.
Rolla pyöri ihan kivasti juoksutus ympyrällä tänään, eikä oikeastaan kertaakaan yrittänyt kääntyä ympäri, mitä yleensä tekee kokoajan. Sitä myös juoksutin vajaan 30min.

Rollan puoliylläpitäjä joutui lopettamaan ponin ylläpitämisen kuun vaihteessa harmillisesti, kiireitten takia, joten Rolla etsii jälleen vuokraajaa/ylläpitäjää omalle tallille. Jos siis kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä vaikka facebookissa omistajaan; Crista Kalek.

Kun Zoko tuli minulle, päätin jostain syystä, että nyt seurataan Zokon kehitystä vuoden ajan, ja otetaan rakenne-kuva joka kuukauden lopussa. Nyt vuosi on mennyt aloituksesta, ja niimpä tämä projekti tulee päätökseen.

Jopa kuvista huomaa, kuinka tuo pahuksen poni on mennyt kasvamaan korkeuttakin. Siinä onkin taas tämän hetken jatkuva kuumotus, kun mietin, että mitä jos tuo mitataankin ylikorkeaksi.

Mutta, haluaisitteko te lukiat, että jatkan projektia? Toisaalta voisin ottaa vaan aina silloin tällöin rakennekuvia tottakai, että ei ihan kuukausittain, miltä kuulostaisi ?

27.4.2014

27.4.2015

Orimattilassa

Hei taas!
Eilen maanantaina käytiin siis taas hiitillä, tällä kertaa Orimattilassa, kun saatiin sinne kaksi hiittikaveria.
Valjastuskatoksella Zoko kävi taas tosi kuumana, kun olikin pitkästä aikaa muita radalla. Nea ja Oona ajoivat jo radalla, kun tultiin paikalle, ja lisäksi radalla meni yksi lämminverinen ja suokki. Varsinkin nuo isommat pelotti kovasti, kun menivät niin kovaa.
Saatiin sitten kärryt perään ponille, ja lähdin ajamaan radalle. Ajettiin siinä kaksi kierrosta hölkkää, ja nämä kierrokset Zoko kävikin tosi kuumana ja painoi kädelle kokoajan.

Käveltiin sitten volttaamaan 1000m paalulle. Ennen kun päästiin volttauspaikalle, Zoko sai jonkun ihme sätkyn, ja hyppäsi melkein Oonan kärryille. Sen jälkeen Zoko rauhoittui, ja volttauskin sujui ihan kivasti. Ajettiin tuo 1000m sellaista 3.00 vauhtia, ja pysyttiin kaikki kivasti porukassa.
Nea jäi sen jälkeen poninsa kanssa pois, ja ajettiin vielä Oonan kanssa toinen 1000m vähän reippaammin.

Alkumatkasta pysyttiin ihan kivasti Oonan ponin perässä, mutta takakaarteessa alettiin vähän jäädä. Tässä vaiheessa minulle tuli pieni pettymys, että sillä tavalla jäätiin jälkeen, vaikka ei nyt hirveän pahasti jäätykkään, joku 200m maksimissaan. Maalin jälkeen kun Oona hidasti, niin Zokokin pysähtyi kuin seinään. Ajettelin vaan, että jahas, tämäkin vielä, ponia ei kiinnosta ohi meno tuon taivaallista.

Kotimatkalla kun sitten katsoin sports trackeristä, miten oli mennyt, mieleni muuttui täysin. Poni olikin mennyt nopeimman kierroksen 2.41! Tiedän, että nämä vauhdit eivät todellakaan ole mitään huippuluokkaa, mutta kyllä olen ylpeä tytöstäni, kun on jo näiden kolmen hiitin aikana kehittynyt kerta kerralta. Ei olla vielä pitkään otettu vauhtia lenkillä, mutta nyt on jo tippunut se lähes 20 sekunttia lähtötilanteesta. Ei se olekkaan ihan toivoton tapaus, vaikka välillä on tosiaan tuntunut siltä.

Viime postauksessa kerroin suunnitelleeni, että mennään ensi tiistaina harkkareihin. Eilen muistinkin, että meillä tulee eläinlääkäri raspaamaan maanantaina joten eipä mennäkkään. Mutta ehkä sitten seuraaviin riihimäen harkkareihin tullaan.

Hiittiä hiitin perään

Tuntuu taas, että en oo kirjoittanut ikuisuuksiin tänne, vaikka viime kerrasta onkin "vain" viikko. Tässä ajassa on vain tapahtunut taas niiin paljon.

Maanantaina taas suunnattiin Loviisaan hiitille ponien kanssa. Ennen lähtöä sain vain jälleen kerran lyödä Zokolle oe kengän, joka meni kumminkin niin surkeasti kiinni, että vetäisin sen sitten hiitin jälkeen irti..

Kun päästiin Loviisaan, ajoin ensin Rollan, sillä kärryt oli Rollan säädöillä valmiiksi. Zoko sai vuorostaan seistä valjastuskatoksella. Siitäpä ei sitten tullutkaan mitään, kun neiti hätääntyi Rollan kadotessa, ja keuli, veti itsensä naruissa ympäri, ja kaatui siitä selälleen kun sai vetopaniikin. Onneksi sitten Heidi sai sen pikkuisen suostuttelun jälkeen traileriin, missä se sitten suostui seisomaan kiltisti heiniä syöden.

Rollan hiitti meni ihan ookoosti, ei mitään super hienoa, mutta ei huonoakaan. Lämmiteltiin ensin kaksi kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti sekki auki reipasta hölkkää, ja sitten vielä kierros vähän reippaammin sekki kiinni. Tämän jälkeen käveltiin varikolla vähän aikaa, se aika, että Heidi sai Zokon pistettyä koppiin.

Sitten lähdettiin Rollan kanssa harjoittelemaan volttausta taas 1000m paalulle. Lähdettiin ihan kivasti siitä, ja suht kivasti meni koko kierros, mitä nyt välillä tuli pieniä hyytymisiä, mutta suht tasaista vauhtia mentiin lähes kokomatka kumminkin. Kun saavuttiin "maaliin", hölkkäiltiin vielä yksi kierros.

Zokon kanssa verkattiin myös se kolme kierrosta, viimeinen sekki kiinni vähän reippaammin. Käveltiin välissä, ja lähdettiin sitten 1600m paalulta. Zoko meni ihan ookoosti myös, mutta se jokin jäi puuttumaan. Jotenkin poni tuntui vähän apealta, liekö nöyrttynyt selälleen kaatumisestaan..

Tiistaina molemmilla poneilla oli vapaata. Hoidin myös Rollan kaikki liikutukset tällä viikolla, kun Rollan ylläpitäjä satutti polvensa Rollan kanssa. Keskiviikkona kummatkin ponit pääsi juoksutukseen. Zokon kanssa harjoiteltiin vähän temmon vaihteluita. Poni tunuti vähän laiskalta aluksi, mutta parani loppuun. Rollan kanssa koitettiin keskittyä lähinnä siihen, että poni pysyy liikkeessä, juoksutus kun taitaa olla aika uutta sille vielä. Torstaina Heidi hieroi Zokon, ja antoi kranio-sakraali hoitoa. Takapäässä ja kaulassa ainakin oli muistaakseni vähän jumia. Rollan kanssa taas käytiin metsässä ajolenkillä, koitettiin mennä suht reippaasti. Matkaa kertyi n.10km.

Perjantai ja lauantai oli myös vapaapäivä poneilla, ja tänään sitten käytiin taas 10km lenkillä, Rolla sai olla peräponina Zokon perässä. Lenkki meni ihan kivasti sateesta huolimatta.

Huomenna lähdetään tällä kertaa vain Zokon kanssa hiitille. Saatiin Orimattilaan kaksi kaveria mukaan, niin koitetaan vähän porukassa menoa, Zokolla kun on aina ollut hiitillä enintään se yksi kaveri. Toivotaan että menee hyvin.

Olen myös suunnitellut, että voisin viedä Zokon 5.5 Tiistaina Riihimäkeen harkkareihin jos sinne tulisi muitakin poneja :)

19.4.2014

Otsikkona oleva päivämäärä ei varmaankaan sano monelle yhtään mitään. Minulle kyseinen päivä oli yksi tähän astisen elämäni parhaimmista päivistä. Nyt monella saattaa jo hälytyskellot soida. 

Sinä päivänä, tasan vuosi sitten kirjoitettiin Zokosta paperit, ja se siirtyi minun omistukseeni.

Monet ajattelee, että se on vain poni. Tai sitten suhtautuvat ihan neutraalisti siihen, tai silleen "vähän kiva", mutta siihen se jää yleensä. Minulle Zoko on paljon enemmän kuin vain poni. En osaa sanoin kuvailla sitä, ja moni ei sitä ymmärräkkään, miten eläin voi olla jollekkin niin tärkeä. "Se on vain eläin."

Sinä päivänä, kun sain Zokon, elämäni parani kerta heitolla lähes nollasta sataan. Koko vuosi oli mennyt aika huonosti, ja yhtäkkiä piemyden keskellä olikin valoa.

Nyt tiedän, että aina on joku, joka tarvitsee minua,ja jota minä tarvitsen.

Vaikka välillä onkin hankalaa, lähes aina Zokon kanssa naamallani loistaa hymy. Zoko tekee minut onnelliseksi.

Linkki videoon