Horsefair +peruslätinää

Heippa!

Oltiin siis sunnuntaina Horsefairissa, ja yllä olevassa kuvassa näkyykin mitä mukaan tarttui. Messut itsessään olivat pieni pettymys, sillä ohjelmassa ei ollut mitään muuta kiinnostavaa kuin rotujen taisto, mikä sekin aika nähty jo, kun neljänä vuonna peräkkäin ollaan siellä nyt käyty. Siihen petyin eniten, kun messuilla ei myyty oikeastaan mitään ravikamaa, hevarillakin oli tasan yhdet valjaat näytillä, ja siihen se sitten jäikin. Kun on kumminkin hevosmessut kyseessä, niin toivoisi, että siellä olisi monipuolisempaa tarjontaa, eikä vain ratsu juttuja. Aikaisempina vuosina on myös ollut aika niukkaa tuo ravi puolen tarjonta, mutta edes vähän enemmän.

Mun käsi on lähtenyt onneksi parantumaan tosi hyvin, eikä oikeestaan ole yhtään kipeä, ellei rasita sitä liikaa. Maanantaina käytiin äitin kanssa ajamassa Zokolla 10km lenkki. Metsässä oli joku metsätyökone keskellä tietä, niin jouduttiin mennä aika paljon eestaas, että saatiin kilometrit täyteen. Heidi oli samaan aikaan Toon kanssa lenkillä, ja yhdessä vaiheessa sitten hölkkäsivät meitä kohti, niin Zokopa päätti, että hänestä ei ohi tulla, vaan singahti täysillä kotia päin, muutama askel ravilla, mutta sitten laukalla. Käsivammaisena mulla kesti hetki saada poni taas rauhoittumaan, mutta ei se ihan kotiin asti vienyt..

Muuten lenkki sujui ihan kivasti, tiet vaan on tosi rasittavassa kunnossa, sillä sulat kohdat ovat ihan pehmeitä, ja joissain on sitten loskaa ja joissain jäätä yms.

Tänään mentiin kentällä ilman satulaa, koska tuo satula tuntuu jotenkin ärsyttävältä, en tiedä johtuuko omasta istunnasta tai satulasta vai mistä, mutta se valuu vasemmalle, ja saa minut istumaan ihan mutkalla, joten siksi siis ilman satulaa mentiin. Parantuupahan tasapaino ja silleen. Mentiin ihan rauhallisesti, aluksi paljon käyntiä ja koitin taivutella ja tehdä ympyröitä ja voltteja. Vasemmalle sujui melkein heti ihan kivasti, oikea suunta oli vähän hanklampi, mutta lopulta sekin lähti sujumaan paremmin.

Otettiin välikäyntejä, kun yhtäkkiä Zoko pelästyi jotain, ja itse olin ihan rentona selässä, enkä yhtään varautunut, joten sieltä sitten muksahdin alas.

Perse edellä ilmeisesti laskeuduin, ja sitten pää kolahti ilmeisesti aika pahastikkin. Ei sitten muuta kuin takaisin selkään onnuin, ja jatkettiin ratsastusta. Otettiin siinä raviakin ja laukkaa vielä pari pientä pätkää lopuksi.

Jossain vaiheessa sitten tajusin, että päätä särkee aikalailla, ja näkökin tuntu sumealta. En sitten siitä paljoa välittänyt ja hoidin ponin vaan pois. Kun sitten kirjoitin Zokon päiväkirjaan, huimasi aika reippaasti, enkä tajunnut mitään mitä kirjoitin.

Kotimatkallakin vielä oli hieman kumma olo, mutta tällähetkellä tuntuu jo ihan normaalilta. Kaipa se pää jonkun pikku tärskyn sai.

Muistakaapas käydä seuraa instagramissa @jennijazoegaii :)

Peltolaukkaa

Moikka! Eilen menin Heidin mukaan töihin tallille aamusta taas, ja tehtiin eka talli, jonka jälkeen sitten mentiin liikuttamaan ensin Tootikki ja sitten Zoko. Mentiin kummankin kanssa pellolle, ja kuvattiin molempia. Itse päätin mennä selästä, koska vaikka viimepostauksessa taisinkin sanoa jotain siitä pakkas ennätyksestä, niin eilen oli vielä sitäkin kylmempi, ja lämpömittari hipoi lähes -15 astetta. Siinä taas pitkästä aikaa ratsastaessa tulikin aika hiki.

Kierrettiin ensin koko pelto kerran ympäri (tai u-kirjaimen muodossa pellon ulkoreunaa pitkin sillä keskellä on oja, niin että pelto on tavallaan juuri uun muotoinen) ravissa kera muutamien laukkapätkien. Sitten jäätiin pellon etummaiseen lohkoon, jota mentiin edestakas, koska siinä kohtaa oli paras mennä, ja Heidin oli helpompi kuvata. Mentiin varmaan vähän päälle 5 kertaa edestakas sitä osaa, laukalla suurimmaksi osaksi. Zoko tykkäsi tästä kovasti, varsinkin yllätäen taas kotiin päin mentäessä oli varsin innokas. Toiseen suuntaan taas käytiin vähän välillä keskustelua siitä, että käännytäänkö itsestään ympäri. Mutta kaiken kaikkiaan Zoko meni tosi kivasti, ei kuumunut liikaa, ja meni varsinkin alussa kiltisti mukavan rauhallistakin laukkaa, ja muutenkin laukan vauhti oli kivasti säädeltävissä, eikä ole enää pelkkää kaahotusta, niin kuin ensimmäisillä laukkakerroilla silloin joskus.

Tänään käytiin myös samaisella pellolla ajamassa, seurana oli Heidi Roon selässä. Mentiin vain pari kierrosta pellon ympäri, mutta aika reippaasti, kun Zoko halusi niin kovasti pysyä tuon lämminverisen seuralaisemme perässä. Zoko meni aika kivasti loppu matkasta taisi mennä pienellä suuntavaisto sekaisin, tai sitten se vaan olisi halunnut pitemmän lenkin, kun ihan vapaaehtoisesti kääntyi takaisin päin sinne mistä oltiin tulossa.

Ilmeetön ratsastaja

Kävin perjantaina Zokolla ensimmäistä kertaa maastossa, mentiin kevyt 6km lenkki. Ravattiin vähän edes-takas, että Heidin olisi helpompi kuvata, ja sitä Zoko ihmetteli jonkun verran, kun ravattiin niin lyhkäsiä pätkiä. Meillä ei myöskään ollut korvat kiinni, enkä pidä enää ajolenkeilläkään, kun ei se enään oikein tunnu tarvitsevan niitä. Kaiken kaikkiaan lenkki sujui tosi kivasti. Menin itse Zokolla, koska Laura ei uskalla mennä maastossa, ja muutenkin parempi, että itse olin ekalla kerralla siellä kun tunnen ponin paremmin. Minullakin poni meni pari kertaa puskiin, kun se protestoi takaisin pois päin kotoa kääntymistä.

Zoko on kyllä tosiaan oppinut missä se koti on, ajolenkilläkin meno-matkalla ravi on sellaista pikku hölkkää, mutta kotiin päin saa välillä ihan pidätellä, kun poni kaahaa semmoista vauhtia.

Ainiin, otettiin me Zokon kanssa perjantaina ekat laukatkin, ei tosin tarkotuksella, vaan kotiinpäin mentäessä Zokon vauhti kiihtyi sen verran, että se alkoi vähän hapuilla laukkaa jo, niin päätin että menköön sitten, ja Heidi sanoi että poni näytti niin onnelliselta kun sai laukata. Ehkä siitä pitäisikin tulla laukka poni :D

Ajettiin joku päivä viime viikolla (kai) Heidin ja Tuutikin kanssa yhteislenkki. Tootikki on siis lämminverinen ravihevonen, ja vielä todella iso semmoinen, taitaa olla koko tallin isoin lämppäri. Sen kanssa Zoko tykkäsi mennä ja kotoa poispäinkin oli kiva mennä sen mielestä. Loppumatkasta mentiin Zokon kanssa edelle, ja sinne päästyään Zoko varmisti, että siellä saisi myös olla, ja aina kun Tuutikki lähestyi, niin tuli vaan uusi vaihde silmään ja Heidikin sanoi että Tuutikki sai ihan ravata pysyäkseen perässä.

Keskiviikkona kävin Heidin kanssa Vermossa, kannustamassa Maijaa koelähdössä, ja Hevarin autosta hakemassa Zokolle lisää Equidouxia. Maija pääsi koelähdön läpi, ja vielä ihan lupaavalla ajalla.

Tänään kävin Lauran kanssa ajamassa Zokolla kevyen lenkin, ja meni tosi hyvin, Laurakin ajoi vähän matkaa.

Olen muuten vienyt Zokon kilpakärryt myös nyt tallille, kun aiemmin ne majailivat meidän autotallissa. Tarkoitus olisi pikku hiljaa alkaa hiittaamaan Zokoa.