Pikkuinen lenkkikaveri

Toissapäivänä Zokolla oli siis vapaapäivä ja eilinen lenkki sujui sitten onneksi paremmin kuin viimeksi, poni oli taas suora ja meni kiltisti vaikka olikin vähän laiska. Taitaa leikkiä tarhassa niin paljon Rollan kanssa, että kaikki voimat menee siihen. Korvat laitoin kiinni, mutta sen verran se sieltä kuulee, että yhtä lintua se säikähti, mutta muuten meni kiltisti koko lenkin. Heidi ja Nana, meidän toinen koira oli lenkillä mukana ja heidi kuvaili nämä kuvat. Mentiin semmoinen tunnin mittainen kävelylenkki ja parit hölkkä pätkät. Matkaa tuli vähän päälle 5km.

Pentusia ja DIY: nimi loimi

Pikku-poika

Tyttö

Iso-poika

Siinä on surkeat kännykkä kuvat (joista tää blogi tulee täyttymään kun en ikinä jaksa järkkärillä kuvata mitään) meijän Dinan pennuista. Mittelspitz on tosiaan näiden makkaroiden rotu ja yksi poika on vielä vapaana.

Ostin tälläisen hiittiloimen facebookin ponitavarakirppis ryhmästä, ja se siis on ihan mustaa fleece-kangasta ja reunoilla on siniset kanttinauhat. Halusin loimeen Zokon nimen, kun olin jollain aikaisemmin nähnyt saman tyyppisen. Valkoisesta fleecestä leikkasin kirjaimet sitten ja ompelin kiinni, tuli taas itselle vuoden ompelukiintiö täyteen, osaa olla turhauttavaa hommaa vaikka koneella tekeekin.

Tänään kävin Zokon kanssa ajolenkillä, 5km hölkkää ja aluksi Vaavi oli mukana, mutta sitten ravattiin Zokon kanssa edelle. Tyttö oli todella rasittavalla päällä, ei ollut kauhean halukas juoksemaan ja pää oli kokoajan vasemmalla ja vartalokin ihan mutkalla ja tiellä mentiin reunasta reunaan. Ja lisäksi vielä säikyttiin kokoajan kaikkea täysin turhaa ja olematonta. Huomenna ponilla on vapaapäivä, niin toivottavasti ensikerralla menee paremmin, ja ensi kerralla taas pistetään korvat kiinni niin loppuu turha säikkyminen.

Ratsupelleilyy ja Zoko 3v

Tänään pikku Zoega täytti huimat 3v ja saikin lahjaksi porkkanaa, leipää ja tavallaan uuden loimen, jonka ostin facebookin ponitarvikekirppari ryhmästä.
Olin suunnitellut tämän päivän vapaapäiväksi, mutta pakkohan minun oli päästä tallille Zokon synttäreiden kunniaksi, ja käytiin myös sitten kentällä juoksuttamassa pöllöilyenergiat pois ensin ja sitten hyppäsin Zokon selkään toista kertaa pienen lapsen elämässä, ja kuljettiin liinassa pari kierrosta kentän ympäri ja sitten ravattiin ensin liinassa ympyrällä ja sitten vielä pari kertaa vapaana. Poni oli ihan superfiksu, vähän vaan ihmetteli selässä keikkumistani. On muuten tasapaino vähän hukassa kun en hirveästi ratsastele. Piti oikein tehdä ratsupelleilyä varten (niin kun kunnon ratsu ihmiset) lettejä vähän joka puolelle ponia. Okkei ihan ajan kuluksi tein letit, kun odottelin Heidiä maastosta Zokon liinan varteen.

Eilen käytiin normaalia reippaampi, mutta lyhyempi maastolenkki sateessa, matkaa tuli vähän päälle 4km ja sports trackerin mukaan huippuvauhti km pätkälle oli 4.37 ::D Mutta ei siis tosiaan menty mitään km pituisia pätkiä sitä reippaampaa ravia, kun ei tarkoituksena ollutkaan. Ihan peruskuntoa rakennetaan tässä ponille vasta. Eilinen matka tallille oli astetta mielenkiintoisempi, sillä satoi kaatamalla ja menin skootterilla, sadevaatteet tietysti päällä, joten sade ei ollut se ongelma, vaan skootteri joka päätti alle puolessa matkassa alkaa hyytyä siitä, normaalistikkin vain 40km/h vauhdista siihen 35km/h ja siitä matkan kuluessa hyytyi vain entisestään ja ylämäkiin kuljettiin huimaa alle 10km/h ja muuten semmoista 25km/h. Oli muiden ihmisten ilmeet näkemisen arvoisia siellä liikenteessä. Kyllä sai hävetä silmät päästään ja kyllä ketutti niin paljon tuommoinen paskakasa. Kaupunkiin päästessä ja ensimmäisiin liikennevaloihin pysähtyessä se paska sitten sammui. Ja takana tuli rekka, enkä edes tajunnut skootterin sammuneen siihen ennen kun vihreät paloi ja kaasu ei toiminutkaan. Siinä sitten käynnistelin pari kertaa ennen kun lähti.. ja taas huimaa 10km/h vauhtia. Tallin pihaan kun pääsin niin siihen se taas heti sammui. Ja sinne tallin pihaan se jäikin, seuraava paikka mihin se sieltä liikkuu on peräkärryn päällä kotiin ja sitten huoltoon.

Maanantaina oltiin jälleen Vaavin kanssa maastossa, ajettiin n. 4,5 km lenkki. Lenkki oli pääasiassa pelkkää käyntiä, ravattiin vain pari kertaa. Pinehköä mäki treeniä tuli siinä kun oli mäkistä maastoa. 

Sunnuntaina Zokolla oli vapaa päivä ja en käynyt tallilla ollenkaan. Yöllä meille syntyi toiselle koirallemme pennut, kolme pientä mustaa makkaraa, kaksi poikaa ja yksi tyttö.

Lauantaina kävin kaverini Sandran kanssa tallilla, ajettiin n. 7km pituinen hölkkä lenkki, ja Zoega ei ollut kauhean innokas juoksemaan, onneksi sunnnuntaina ponilla siis vapaa niin sujui taas paremmin.

Perjantaina äiti oli mukana, ja Vaavi ja Heidi oli taas seuranamme maastossa. Mentiin semmoinen n. 6km lenkki hölkkää ja Zoko oli taas niin hieno tyttö.

Vihdoin pääs ajelee

Tiistaina päästii vihdoin kunnon lenkille kärryillä. Mentiin n. 6km lenkki ja annoin ponin mennä omaa vauhtiaan, eli semmosta reipasta hölkkää. Seurana meillä oli taas Heidi ja Vaavi. Lähtiessämme Vaavi oli edellä, mutta sitten se teki stopin, kun se pelkäsi jotain ja Zoko ei tykännyt siitä oikein, ja alkoi keulimaan, joten mentiin sitten edelle. Kun käännyttiin takasin niin Vaavi tuli taas edelle, että oppisi kulkemaan siellä. Lenkki meni oikein hyvin, ja valjaatkin olivat sopivat. Suitset vaan oli vähän kummalliset, leukahihna on niin lyhyt ja kireä, että leukalenkin hihna ei yltä kunnolla siihen. Lisäksi turpahihna tulee aivan liian ylös, joten laitoin sen samaan kohtaan mihin kuolainrenkaatkin kiinnitetään. Ja ohjat ovat myös liian lyhyet, kilpaohjiksi ihan hyvät varmaan.

© Heidi Wallin

Eilen käytiin tunnin kävelylenkillä, matkaa tuli 5km. Otin ponilta huput pois, ja se meni ihan hyvin, huppujen kanssa se vaan keskittyy vähän paremmin, mutta en aio treenissä kumminkaan jatkossa käyttää huppuja.
Minulla itselläni oli eilen soveltuvuuskokeet parturi-kampaajaksi. Siellä sai kyllä istuskella ihan tarpeeksi. Alkoi 7.45 ja pääsin lähtemään joskus 15 aikoihin. Suurin osa tästä ajasta oli siis vain odottelua. Koulutus kuulostaa niin kivalta, toivottavasti pääsisin sinne, vaikka ei leipuri ja kauppiskaan huonoja vaihtoehtoja ole. Kaikki aikalailla samalla viivalla.

© Heidi Wallin

Poni parhain

© Heidi Wallin

Perjantaina pikku neiti pääsi perähevoseksi Kasteen mukaan, en tiedä onko Zoko ennen ollut perähevosena, mutta jos ei niin meni kyllä todella hyvin, kuin vanha tekijä. Menimme kevyen lenkin n. 5km joka sisälsi hölkkää ja muutaman kävely pätkän. Ihan mahtava poni ja niin fiksu.

Lauantaina juoksutin Zokon kentällä, mentiin n.15min, ja poni meni paremmin kuin aikasemmilla juoksutus kerroilla, mutta oli vähän laiskempi kuin viime kerroilla, mutta hyvin se meni kumminkin.

Sunnuntaina oli taas kävelylenkki, josta alkumatka mentiin Heidin ja Sirin kanssa samaa matkaa, mutta sitten tiemme erosivat, kun halusin mennä näyttämään Zokolle tietä jossa ei oltu vielä käyty. Poni oli tosi reipas ja eteenpäinpyrkivä ja oma hölkkävauhtini ei taaskaan meinannut neidille riittää.

© Heidi Wallin

Tänään menimmekin pitkän kävelylenkin tällä kertaa Vaavin ja Heidin seurana. Aikaa meni n.1 h 30 min ja matkaa tuli vähän päälle 8 km. Tällä kertaa ei tullut niin paljoa hölkkäpätkiä, koska jostain syystä minua alkoi pistämään kylkeen ja kävelykin oli kamalaa. :D

Sanoin siinä sitten Heidille jotain, että olisi niin paljon helpompaa jos Zoko voisi kantaa minut, ja sitten saatiinkin idea, että lenkin jälkeen voisi vielä mennä kentälle käymään ponin selässä. Ja sehän sujui Zokolta todella hienosti, ei se ollut moksiskaan. Tänään siis ekaa kertaa oli pikkuisella ratsastaja selässä. Mamma on ylpeä :)

Ja ihania uutisia, valjaat tuli ! Vihdoin, onhan tilauksesta jo suunnilleen kaksi viikkoa, nyt minun ei tarvitse enään kuntoilla :D

Irtohypytystä

Tiistaina käytiin Zokon kanssa kävelemässä metsässä tunnin lenkki, matkaa tuli n. 6km. Pois päin kotoa poni oli tosi reipas, ja hölkkäiltiin myös muutamia pätkiä. Kotiin käännyttäessä Zoko rauhoittui vähäsen eikä enään kiitänyt, mikä oli ihan hyvä, koska oma kuntoni alkoi jo loppua.

Keskiviikkona sitten irtohypytettiin tamma, ja sehän tuntui tykkäävän siitä kovasti. Lopuksi  se vielä hyppi vapaaehtoisesti kujan kerran, vaikka itse ajattelin, että nyt lopetetaan. Aluksi pelkäsin, että Zoko menee jostain aidan raosta läpi tai jotain muuta vastaavaa, mutta onneksi se tuntuu kunnioittavan aitoja. Kaiken kaikkiaan hypytys meni hyvin, ponikin tuli vähän hikeen kaulalta. Lopuksi käytiin kävelemässä vähän maastossa loppu käyntejä. 

Torstaina kaverini Oona tuli katsomaan Zokoa ja käytiin n. tunnin kävely lenkillä sateessa. Testasin samalla Zokon sadeloimen, hyvin sopi ja toimi oikein hyvin. Poni oli taas tosi reipas, olisi halunnut juosta kovempaakin kun vain hölkkää, mutta oma kunto ei oikein taaskaan riitä. Toivon mukaan tulisi ne valjaat pian niin päästäisiin menemään vähän kovempaakin, jos poni on edelleen sitä mieltä.

Kaikki kuvat © Heidi Wallin

Kuvailua ja maasta käsin liikutusta

Maanantaina suunnattiin Heidin ja Zokon kanssa pellolle aikeenamme ottaa rakennekuvia Zokosta. Se siinä riekkui vähäsen, kun yritettiin seisoa paikallaan, niin päätin sitten juoksuttaa sen siinä pellolla, vaikka tarkoituksena oli kuvien räpsimisen jälkeen mennä kentälle juoksuttamaan. Kuvia tulikin se pari sataa, joista karsin huonoimmat pois ja sitten vielä jäljelle jääneistä otin ihan parhaat ja pistin facebookkiin tietenkin. Tässä postauksessa on niin hyviä kun vähän hassumpiakin, mutta suloisia kuvia. Eihän Zokosta huonoja kuvia saakkaan.

Zokon kuvausten jälkeen pistin ponin karsinaansa, ja jätin ulko-oven ylä-luukun auki ajatellen, että Zoko saa katsella vähän ulos siihen saakka, kun laitan luukun kinni ennen kun lähden.

Noh, menimme kuvailemaan Heidin hoito-hevosia ja yhtä niistä menimme kuvaamaan laitumelle, johon mennään Zokon karsinan vierestä. Kun tulimme takaisin, Heidi antoi Sirin haistella Zokoa vähän. Käännyimme juuri ja lähdimme kävelemään Heidin ja Sirin kanssa pois päin, kun käännyin katsomaan Zokoa, ja sieltähän se tuli hätääntyneenä karsinan oven yli, kun taas tajusi jäävänsä "yksin". Otin sen nopeasti kiinni, ja poni oli tosi fiksu kun ei lähtenyt kaahottamaan vaan antoi helposti kiinni. Sitten vein sen takaisin karsinaansa, ja se taas pysähteli matkalla, että onko ihan pakko.

Siinä hypätessään oven yli Zoko hajotti ovesta yhden laudan ja itselleen sai pienen nirhauman jalkaan. Voi pientä.. Nyt on sitten aina laitettava myös ylä-luukku kiinni.

Sovitaan yhteen ponin kanssa kumpikin tämmöisiä retuja ^^
Kaikki kuvat © Heidi Wallin