Tunnustus, ostoksia

Terve taas!
Tässä on taas tullut hieman taukoa viime postauksen jälkeen. Siihen on ihan järkevä syy, tosin sellainen, jota häpeän, enkä ensin ajatellut kertoa edes siitä täällä blogissa, mutta jaetaan nyt kaikki ilot ja surut.
Zoko on viettänyt taas viikon lomaa, ja palaili treeniin tiistaina. Syy tähän lomaan on se, että Zoko rokotettiin taas, aiemmin se rokotettiin siis vähän reilu kuukausi sitten. Ja se on se asia siis mitä häpeän, eli että Zokon "rokotusohjelma" jouduttiin aloittaa alusta, kun rokotukset pääsi menemään vanhaksi. Syksyllä kyselin tallinpitäjältä, että onko el tulossa jossain vaiheessa tulossa rokottamaan, ja hän sanoikin silloin, että seuraavassa kuussa on luultavasti tulossa.
No, ei se sitten tullutkaan, ja siinä vaiheessa kun sen tajusin, oli Zokon rokotukset jo mennyt vanhaksi.
Noh, nyt on sitten rokotukset kunnossa, ja hippokseenkin ilmoitettu, kun keskiviikkona käytiin Heidin kanssa Vermossa katsomassa raveja.
Kun tämä murhe on murehdittu, onkin seuraavana se, että eikai poni vaan ole kasvanut yli mitoista. (B-kategorian poni saa olla max. 130cm säkäkorkeudeltaan. Zoko mitattiin viime syksynä  129cm korkeaksi)

Eilen kävin ajamassa Zokon, ei tosin menty kuin 5km, sillä neiti oli tiputtanut vaihteeksi oikean etukenkänsä, ja tiet olivat osittain jäässä ja kivikovat. Lenkki meni todella surkeasti, menomatkalla Zoko oli ihan haluton, ja tuntui että juuri ja juuri liikkui eteenpäin. Kun sitten käännyttiin huonon tien takia ympäri, ei se tien kunto enään tuntunut haittaavan Zokoa, kun lähdettiin alamäkeen ihan täysiä pari askelta ravia, ja sitten laukalla koko mäki alas, kuskin epätoivoisesti roikkuen ohjissa. Kun oltiin varmaan 500m laukattu ilman että poni reagoi mitenkään hidastus pyyntöihini, oli pakko alkaa vähän sahaamaan, mutta sekään ei auttanut. Kun laukka vihdoin tippui raville, jatkettiin ravilla sitä haipakkaa lähes kotiin asti, ja kun vihdoin sain ponin käyntiin, se vielä monta kertaa koitti raville. Huoh, että tuo osaa olla välillä raivostuttavakin, onneksi harvemmin.

Helmikuu

Maaliskuu

Rakennekuvat taas, tällä kertaa vähän onnistuneempi kuva, ponikin näyttää ihan edustavalta, ja on sen verran ryhdikkäänä, että masukin näyttää pienemmältä.

Ainiin, sain maanantaina kipsin pois! Ihanaa kun on taas kaksi kättä, vaikka ei tuo vielä täysin normaalisti toimi. Maanantaina käytiin myös Heidin kanssa Lahdessa Wahlstenilla ja ravikauppa.fillä/Horzessa. Mukaan lähti siniset poskihimmentimet Wahlstenilta, ja ravikauppa.fistä polvisuojat, takajalansäärisuojat ja horzen siniset takajalan hivutussuojat sekä jousto-chambon. Ajattelin, teen taas jossain vaiheessa uuden varustepostauksen, kun kamaa on taas kertynyt. Esittelisin siinä siis kaikki nämä"uudet" tavarat, mitä en aiemmassa esitellyt. Ja jos en tee niin näkyyhän ne kamat varmaan jossain kuvissa tulevaisuudessa.

Anteeksi jos postauksen teksti on ollut kamalaa, jotenkin ei oikein runosuoni kuki tänään.

Ja kuten olen muutamassa aiemmassa postauksessa maininnut, niin käykääpä seuraamassa instassa, jos haluaa ajankohtaisempaa tietoa meidän kuulumisista, sinne kun tulee vähän useammin päivitettyä.

Horsefair +peruslätinää

Heippa!

Oltiin siis sunnuntaina Horsefairissa, ja yllä olevassa kuvassa näkyykin mitä mukaan tarttui. Messut itsessään olivat pieni pettymys, sillä ohjelmassa ei ollut mitään muuta kiinnostavaa kuin rotujen taisto, mikä sekin aika nähty jo, kun neljänä vuonna peräkkäin ollaan siellä nyt käyty. Siihen petyin eniten, kun messuilla ei myyty oikeastaan mitään ravikamaa, hevarillakin oli tasan yhdet valjaat näytillä, ja siihen se sitten jäikin. Kun on kumminkin hevosmessut kyseessä, niin toivoisi, että siellä olisi monipuolisempaa tarjontaa, eikä vain ratsu juttuja. Aikaisempina vuosina on myös ollut aika niukkaa tuo ravi puolen tarjonta, mutta edes vähän enemmän.

Mun käsi on lähtenyt onneksi parantumaan tosi hyvin, eikä oikeestaan ole yhtään kipeä, ellei rasita sitä liikaa. Maanantaina käytiin äitin kanssa ajamassa Zokolla 10km lenkki. Metsässä oli joku metsätyökone keskellä tietä, niin jouduttiin mennä aika paljon eestaas, että saatiin kilometrit täyteen. Heidi oli samaan aikaan Toon kanssa lenkillä, ja yhdessä vaiheessa sitten hölkkäsivät meitä kohti, niin Zokopa päätti, että hänestä ei ohi tulla, vaan singahti täysillä kotia päin, muutama askel ravilla, mutta sitten laukalla. Käsivammaisena mulla kesti hetki saada poni taas rauhoittumaan, mutta ei se ihan kotiin asti vienyt..

Muuten lenkki sujui ihan kivasti, tiet vaan on tosi rasittavassa kunnossa, sillä sulat kohdat ovat ihan pehmeitä, ja joissain on sitten loskaa ja joissain jäätä yms.

Tänään mentiin kentällä ilman satulaa, koska tuo satula tuntuu jotenkin ärsyttävältä, en tiedä johtuuko omasta istunnasta tai satulasta vai mistä, mutta se valuu vasemmalle, ja saa minut istumaan ihan mutkalla, joten siksi siis ilman satulaa mentiin. Parantuupahan tasapaino ja silleen. Mentiin ihan rauhallisesti, aluksi paljon käyntiä ja koitin taivutella ja tehdä ympyröitä ja voltteja. Vasemmalle sujui melkein heti ihan kivasti, oikea suunta oli vähän hanklampi, mutta lopulta sekin lähti sujumaan paremmin.

Otettiin välikäyntejä, kun yhtäkkiä Zoko pelästyi jotain, ja itse olin ihan rentona selässä, enkä yhtään varautunut, joten sieltä sitten muksahdin alas.

Perse edellä ilmeisesti laskeuduin, ja sitten pää kolahti ilmeisesti aika pahastikkin. Ei sitten muuta kuin takaisin selkään onnuin, ja jatkettiin ratsastusta. Otettiin siinä raviakin ja laukkaa vielä pari pientä pätkää lopuksi.

Jossain vaiheessa sitten tajusin, että päätä särkee aikalailla, ja näkökin tuntu sumealta. En sitten siitä paljoa välittänyt ja hoidin ponin vaan pois. Kun sitten kirjoitin Zokon päiväkirjaan, huimasi aika reippaasti, enkä tajunnut mitään mitä kirjoitin.

Kotimatkallakin vielä oli hieman kumma olo, mutta tällähetkellä tuntuu jo ihan normaalilta. Kaipa se pää jonkun pikku tärskyn sai.

Muistakaapas käydä seuraa instagramissa @jennijazoegaii :)

Pitkästä aikaa tallilla

Moikka!

Pääsin tänään pitkästä aikaa taas tallille, viime kerrasta ehti mennä melkein viikko, sillä tulin vielä murtuneen käden lisäksi kipeäksi, ja vietin koko viikonlopun kotona sängyssä netflixiä tuijottaen. Heidi tuli myös kipeäksi, joten apukätenikään ei tullut kuin vasta tänään tallille.

Tänään käytiinkin sitten ajamassa Zoko, ja kyllä huomasi että lomaa on tullut vietettyä. Ajoin koko lenkin itse, mutta jos Heidi ei olisi ollut mukana, niin oltaisiin pariin kertaan kotiuduttu vähän tarkoitusta aikaisemmin. Lumikokkareet olivat meinaan niin hurjan pelottavia, että ensimmäisen kohdalla poni alkoi keulimaan, ja kääntyi salamana kotiin päin, ja minulla rampana ei ollut mitään sanomista siinä. Heidi onneksi hyppäsi sitten kärryiltä ja talutti tytön ensimmäisen lumikokkareen ohi, niin sitten seuraavien ohi päästiin yksin, mutta piti niitä silti vähän väistää tien toiselle puolelle ja mulkoilla.

Muuten lenkki meni tosi hyvin, ja poni vaikutti innokkaalta lomailun jälkeen.

En muista olenko maininnut jossain aikaisemmassa postauksessa, mutta Zokolta on lähtenyt varmaan jo ainakin kuukauden ajan karvaa. Ihan järkyttävää miten kauan sitä riittääkään, tosin olihan tuo poni aika mammutti.

Rollalta taas ei vielä lähde yhtään karvaa irti, ja se on kyllä ollut ihan järkyttävässä mammutti karvassa. Jalatkin näyttää kaksi kertaa paksummilta kuin ovat :'D

 Dina

 Nana

Luna

Tein blogille instagram-sivun, käykääpäs seurailee:

jennijazoegaii

Pohdintaa blogista

Helmikuu

Tammikuu

Moikka!

Viime kuun rakennekuvaa en muistanut laittaa aiemmin, mutta tässä sekin nyt. Kuva on "hieman" ylivaloittunut, pahoittelut siitä. Ei muutenkaan maailman onnistunein kuva kun oli niin huono sää yms. Mutta parempi kuin ei mitään kai.

Haluisin olla aktiivisempi blogin puolella nyt kun lukioitakin on jo melkein 30, mikä on jo aika iso määrä minulle kun miettii kaikki ne ihmiset yhteen huoneeseen, niin on se jo jonkun verran.

Päätinkin mielessäni vähän aikaa sitten, että tekisin vähintään yhden postauksen per viikko, mutta nyt siihenkin on tällä hetkellä pari muttaa.

Käteni nimittäin murtui alku viikosta, kun olin menossa kouluun, ja yksikätisenä ponin treenaaminen on yksin vähän hankalaa, eli tarvitsen apukuskin seuraavat neljä viikkoa, mikä tarkoittaa ainakin sitä, että kuvia en saa ainakaan lenkiltä.

Mutta kolme viikkoahan tässä kohta on enään kipsin kanssa jäljellä, niin katsotaan sitten sitä blogin aktiivistumista.

Käykäähän kaikki vastaamassa vasemman ylänurkan kyselyyn! :)

Historiaa: Minä

Haaste

Osallistutaanpa ensimmäistä kertaa tälläiseen haasteeseen. Olin muutenkin aikeissa kirjoittaa tämän "Historiaa"-sarjan viimeisen osan lähipäivinä niin tässä tulee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Mistä tämä kaikki siis alkoi, miten olen pysynyt jo 13 vuotta tämän yhden ja saman harrastuksen parissa. En ole elämäni aikana harrastanut mitään muuta kuin hevosia.

Noh, äitini oli myös harrastanut hevosia, ja oli hän kaksi hevostakin omistanut, joten hän sitten vei minut ja siskoni Karlvikin ratsastuskouluun vuonna 2002, jossa minä kävin talutusratsastuksessa 4 vuotiaana pari kuukautta. Käytiin siskoni kanssa myös muutaman kerran tunnilla Hersbyn tallilla. Seuraavana vuonna siirryinkin alkeiskurssille Karlvikissa. 2005 Lopetin vakitunnit Karlvikissa, ja siirryin siskoni kanssa Kumpumäen tilalle. Naapurillamme oli myös Kumpumäessä kaksi hevosta, joilla ratsastin muutaman kerran. Vuokrasimme myös siskojeni kanssa tallin shetlanninponia aika usein, ja kävimme kahdella ratsastusleirillä Kumpumäentilalla. Lopetettiin siellä vuonna 2009, kun tuntui, ettei oikein kehittynyt siellä, vaan tunnit olivat vaan saman toistoa.

Hersbystä

Karlvik

Karlvik

Möhkis-shetlanninponi Kumpumäentilalla

Pidin seuraavan vuoden vähän taukoa ratsastuksesta, kävin satunnaisesti naapurissamme olevalla lv-tammalla ratsatamassa, mutta se oli enemmän siskoni hoitohevonen. Tämä hevonen siirtyi eräälle tallille Myrskylään, ja kun kuulin siellä olevan kaksi shetlanninponia, lähdin heidin mukaan, ja sainkin vuokrata Titusta ja Sinttiä muutaman kerran tällä tallilla.

2010 syntyi shetlanninponi varsa Ilolassa, jossa olin satunnaisesti käynyt ratsastamassa saman naapurin hevosella, jolla oli aiemmin Kumpumäessä hevosia. Tottakai ikuisen shettishullun piti päästä näkemään pikku varsa. 

Syksyllä aloin vuokraamaan Ellaa, varsan emää. Ella oli ollut raviponi, ja tallilla oli muutenkin jonkun verran isojakin ravureita. En kuitenkaan tuossa vaiheessa välittänyt ravitouhuista, vaan ratsastin lähinnä Ellalla. Alkutalvesta Ellan toinen omistaja halusi jostain syystä opettaa minut ajamaan ja valjastamaan, ja innostuinkin ajamisesta. Siihen aikaan tallilla oli toinenkin shetlanninponi, joka kilpaili raveissa. Tutustuin ponin omistajaan, ja jotenkin siinä sitten innostuin vielä enemmän ravitouhusta, ja päätin hommata poniajoluvan, että pääsisin ajamaan Ellalla kilpaa.

Ella tuli minulle jossain vaiheessa talvella puolylläpitoon, ja sain pitää sitä melkein kuin omaa ponia. Kesällä mentiin Sipooseen poniravileirille, ja sieltä sitten tarttui taskuun poniajolupa. Ensimmäisen startin ajoin samana vuonna syksyllä, mutta sitten Ellalle tuli kaviokuume taas, ja keväällä lopetin ponin ylläpitämisen.

Jatkoin satunnaisesti hevostelua, ratsastaen siskon vuokrahevosella silloin tällöin, ja ajoin myös välillä hänen toisella vuokrahevosella, silloin 3v suomenhevosella, josta treenattiin ravihevosta.

2013 sitten aloitin Harjun oppimiskeskuksessa hevosenhoitajan/kaksoistutkinto koulutuksen, ja päätin myös hommata siellä c-ajoluvan, ja suuntauduin ravipuolelle tietenkin, sillä siitä oli tullut se juttu, mitä halusin tehdä. Ratsastus ei enää kiinnostanut, koska se tuntuu niin hankalalta, enkä ikinä ole ollut mikään hyvä ratsastaja. Raviurheilu taas tuntui jotenkin helpommalta ja omalta jutulta siis.

Harjussa oli ihan kivaa, vaikka en tuota ammattia koskaan itselleni omaksi näekään. Harjusta minulla on paljon tosi hyviä muistoja, kun pelleiltiin kavereiden kanssa ja tehtiin kaikkea tyhmää. Toisella tallijaksolla kumminkin minulla tuli hirveä negatiivisuus tuota koulua kohtaan. Jokapäiväinen tallin teko oli kai liian raskasta, eikä asiaa auttanut porukka harjussa. Tallijakson jälkeen koulu oli taas ihan mielekästä, tosin sielä oli liikaa kaikkea "turhaa" joka ei kiinnostanut yhtään. Kengitys ja kaikki ravitunnit oli mielenkiintoista, mutta joku ympäristölainsäädäntö yms. ei oikein jaksanut kiinnostaa. Viimeinen niitti oli sitten lukion alkaminen, ja kolmannessa lukion jaksossa olin saanut tarpeekseni, ja Huhtikuussa sitten lopetin. Koko harjun ajan harmittelin myös sitä, kun minulla ei ollut mitään ponia/hevosta jotai hoitaa, ja selailinkin ahkerasti myytäviä poneja.
Ja lopun sitten kaikki varmaan tietääkin, eli löydettiin Zoko ja ostettiin se.

Hiihtoloma ja kengitystä

Heippa taas!
Hiihtoloma alkoi perjantaina täällä meillä päin. Vastahan tässä oli joululoma, kyllä aika vaan menee nopeasti.
Loma on tietenkin mennyt suurilta osin tallilla, ja ollaan Zokon kanssa reenailtu ihan normaalisti. Sunnuntaina juoksutin Zokon lumihangessa, ja tyttö tulikin kerrankin juoksutuksesta ihan hikeen.
Maanantaina Zokon kengitti uusi tuttavuus, sillä normi kengittäjämme on vähän saikulla, kun joku hevonen oli tallonut hänen jalkapöydän pahasti. Kengitys sujui ihan hyvin, oikean etujalan kanssa oli vähän hankaluuksia. Kavioitakin putsatessa Zoko usein kiskaisee juuri tuon jalan pois, mikäköhän siinäkin on..
Kengityksen jälkeen käytiin Heidi kyydissä ajamassa 7km reipas lenkki. Pitkästä aikaa Zoko tuntui taas tosi hyvältä, ja väläytteli jopa 2.32 pätkiä. Pakko myöntää, että vähän aikaa sitten ajattelin, että tuleekohan tästä ponista sittenkään ikinä yhtään mitään, ja päästäänköhän edes alle 3min.. Mutta tämä on taas jo ihan lupaavaa, kun vielä jaksaisi pidempiä pätkiä mennä tuota vauhtia.

 

Rolla sai maanantaina juosta laitumella lumihangessa lv-tamma Roon, ja mammansa Ellan kanssa.
Tiistaina Rolla sai kengät alle, ja nyt taas kaviot pitää vähän liukkaammallakin säällä. Keskiviikkona, eli eilen kävin ajamassa Rollalla lyhyen lenkin vähän reippaammin.

Zokolla taas kävin ratsastamassa n. 8km lenkin, ja Zoko meni tosi hyvin. Aluksi se ravasi vähän laiskasti, mutta suostui kiltisti laukkaamaan kotoa pois päin, mitä ei yleensä tahtoisi tehdä, vaan menee vaan kova ravia laukkaa pyydettäessä. Muutenkin laukan nostot sujuivat tosi hyvin, eikä poni kiihdytellyt paljoa ravissa ennen laukkaa. Koitin myös nostaa laukkaa käynnistä, eikä poni ottanut kuin muutaman ravi askeleen.

Kuvapostaus