Historiaa: Minä

Haaste

Osallistutaanpa ensimmäistä kertaa tälläiseen haasteeseen. Olin muutenkin aikeissa kirjoittaa tämän "Historiaa"-sarjan viimeisen osan lähipäivinä niin tässä tulee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Mistä tämä kaikki siis alkoi, miten olen pysynyt jo 13 vuotta tämän yhden ja saman harrastuksen parissa. En ole elämäni aikana harrastanut mitään muuta kuin hevosia.

Noh, äitini oli myös harrastanut hevosia, ja oli hän kaksi hevostakin omistanut, joten hän sitten vei minut ja siskoni Karlvikin ratsastuskouluun vuonna 2002, jossa minä kävin talutusratsastuksessa 4 vuotiaana pari kuukautta. Käytiin siskoni kanssa myös muutaman kerran tunnilla Hersbyn tallilla. Seuraavana vuonna siirryinkin alkeiskurssille Karlvikissa. 2005 Lopetin vakitunnit Karlvikissa, ja siirryin siskoni kanssa Kumpumäen tilalle. Naapurillamme oli myös Kumpumäessä kaksi hevosta, joilla ratsastin muutaman kerran. Vuokrasimme myös siskojeni kanssa tallin shetlanninponia aika usein, ja kävimme kahdella ratsastusleirillä Kumpumäentilalla. Lopetettiin siellä vuonna 2009, kun tuntui, ettei oikein kehittynyt siellä, vaan tunnit olivat vaan saman toistoa.

Hersbystä

Karlvik

Karlvik

Möhkis-shetlanninponi Kumpumäentilalla

Pidin seuraavan vuoden vähän taukoa ratsastuksesta, kävin satunnaisesti naapurissamme olevalla lv-tammalla ratsatamassa, mutta se oli enemmän siskoni hoitohevonen. Tämä hevonen siirtyi eräälle tallille Myrskylään, ja kun kuulin siellä olevan kaksi shetlanninponia, lähdin heidin mukaan, ja sainkin vuokrata Titusta ja Sinttiä muutaman kerran tällä tallilla.

2010 syntyi shetlanninponi varsa Ilolassa, jossa olin satunnaisesti käynyt ratsastamassa saman naapurin hevosella, jolla oli aiemmin Kumpumäessä hevosia. Tottakai ikuisen shettishullun piti päästä näkemään pikku varsa. 

Syksyllä aloin vuokraamaan Ellaa, varsan emää. Ella oli ollut raviponi, ja tallilla oli muutenkin jonkun verran isojakin ravureita. En kuitenkaan tuossa vaiheessa välittänyt ravitouhuista, vaan ratsastin lähinnä Ellalla. Alkutalvesta Ellan toinen omistaja halusi jostain syystä opettaa minut ajamaan ja valjastamaan, ja innostuinkin ajamisesta. Siihen aikaan tallilla oli toinenkin shetlanninponi, joka kilpaili raveissa. Tutustuin ponin omistajaan, ja jotenkin siinä sitten innostuin vielä enemmän ravitouhusta, ja päätin hommata poniajoluvan, että pääsisin ajamaan Ellalla kilpaa.

Ella tuli minulle jossain vaiheessa talvella puolylläpitoon, ja sain pitää sitä melkein kuin omaa ponia. Kesällä mentiin Sipooseen poniravileirille, ja sieltä sitten tarttui taskuun poniajolupa. Ensimmäisen startin ajoin samana vuonna syksyllä, mutta sitten Ellalle tuli kaviokuume taas, ja keväällä lopetin ponin ylläpitämisen.

Jatkoin satunnaisesti hevostelua, ratsastaen siskon vuokrahevosella silloin tällöin, ja ajoin myös välillä hänen toisella vuokrahevosella, silloin 3v suomenhevosella, josta treenattiin ravihevosta.

2013 sitten aloitin Harjun oppimiskeskuksessa hevosenhoitajan/kaksoistutkinto koulutuksen, ja päätin myös hommata siellä c-ajoluvan, ja suuntauduin ravipuolelle tietenkin, sillä siitä oli tullut se juttu, mitä halusin tehdä. Ratsastus ei enää kiinnostanut, koska se tuntuu niin hankalalta, enkä ikinä ole ollut mikään hyvä ratsastaja. Raviurheilu taas tuntui jotenkin helpommalta ja omalta jutulta siis.

Harjussa oli ihan kivaa, vaikka en tuota ammattia koskaan itselleni omaksi näekään. Harjusta minulla on paljon tosi hyviä muistoja, kun pelleiltiin kavereiden kanssa ja tehtiin kaikkea tyhmää. Toisella tallijaksolla kumminkin minulla tuli hirveä negatiivisuus tuota koulua kohtaan. Jokapäiväinen tallin teko oli kai liian raskasta, eikä asiaa auttanut porukka harjussa. Tallijakson jälkeen koulu oli taas ihan mielekästä, tosin sielä oli liikaa kaikkea "turhaa" joka ei kiinnostanut yhtään. Kengitys ja kaikki ravitunnit oli mielenkiintoista, mutta joku ympäristölainsäädäntö yms. ei oikein jaksanut kiinnostaa. Viimeinen niitti oli sitten lukion alkaminen, ja kolmannessa lukion jaksossa olin saanut tarpeekseni, ja Huhtikuussa sitten lopetin. Koko harjun ajan harmittelin myös sitä, kun minulla ei ollut mitään ponia/hevosta jotai hoitaa, ja selailinkin ahkerasti myytäviä poneja.
Ja lopun sitten kaikki varmaan tietääkin, eli löydettiin Zoko ja ostettiin se.