Horsefair +peruslätinää

Heippa!

Oltiin siis sunnuntaina Horsefairissa, ja yllä olevassa kuvassa näkyykin mitä mukaan tarttui. Messut itsessään olivat pieni pettymys, sillä ohjelmassa ei ollut mitään muuta kiinnostavaa kuin rotujen taisto, mikä sekin aika nähty jo, kun neljänä vuonna peräkkäin ollaan siellä nyt käyty. Siihen petyin eniten, kun messuilla ei myyty oikeastaan mitään ravikamaa, hevarillakin oli tasan yhdet valjaat näytillä, ja siihen se sitten jäikin. Kun on kumminkin hevosmessut kyseessä, niin toivoisi, että siellä olisi monipuolisempaa tarjontaa, eikä vain ratsu juttuja. Aikaisempina vuosina on myös ollut aika niukkaa tuo ravi puolen tarjonta, mutta edes vähän enemmän.

Mun käsi on lähtenyt onneksi parantumaan tosi hyvin, eikä oikeestaan ole yhtään kipeä, ellei rasita sitä liikaa. Maanantaina käytiin äitin kanssa ajamassa Zokolla 10km lenkki. Metsässä oli joku metsätyökone keskellä tietä, niin jouduttiin mennä aika paljon eestaas, että saatiin kilometrit täyteen. Heidi oli samaan aikaan Toon kanssa lenkillä, ja yhdessä vaiheessa sitten hölkkäsivät meitä kohti, niin Zokopa päätti, että hänestä ei ohi tulla, vaan singahti täysillä kotia päin, muutama askel ravilla, mutta sitten laukalla. Käsivammaisena mulla kesti hetki saada poni taas rauhoittumaan, mutta ei se ihan kotiin asti vienyt..

Muuten lenkki sujui ihan kivasti, tiet vaan on tosi rasittavassa kunnossa, sillä sulat kohdat ovat ihan pehmeitä, ja joissain on sitten loskaa ja joissain jäätä yms.

Tänään mentiin kentällä ilman satulaa, koska tuo satula tuntuu jotenkin ärsyttävältä, en tiedä johtuuko omasta istunnasta tai satulasta vai mistä, mutta se valuu vasemmalle, ja saa minut istumaan ihan mutkalla, joten siksi siis ilman satulaa mentiin. Parantuupahan tasapaino ja silleen. Mentiin ihan rauhallisesti, aluksi paljon käyntiä ja koitin taivutella ja tehdä ympyröitä ja voltteja. Vasemmalle sujui melkein heti ihan kivasti, oikea suunta oli vähän hanklampi, mutta lopulta sekin lähti sujumaan paremmin.

Otettiin välikäyntejä, kun yhtäkkiä Zoko pelästyi jotain, ja itse olin ihan rentona selässä, enkä yhtään varautunut, joten sieltä sitten muksahdin alas.

Perse edellä ilmeisesti laskeuduin, ja sitten pää kolahti ilmeisesti aika pahastikkin. Ei sitten muuta kuin takaisin selkään onnuin, ja jatkettiin ratsastusta. Otettiin siinä raviakin ja laukkaa vielä pari pientä pätkää lopuksi.

Jossain vaiheessa sitten tajusin, että päätä särkee aikalailla, ja näkökin tuntu sumealta. En sitten siitä paljoa välittänyt ja hoidin ponin vaan pois. Kun sitten kirjoitin Zokon päiväkirjaan, huimasi aika reippaasti, enkä tajunnut mitään mitä kirjoitin.

Kotimatkallakin vielä oli hieman kumma olo, mutta tällähetkellä tuntuu jo ihan normaalilta. Kaipa se pää jonkun pikku tärskyn sai.

Muistakaapas käydä seuraa instagramissa @jennijazoegaii :)