13.4. Hiitti Loviisassa | Zoko

Heippa!

En ole taas vähään aikaan saanut kuvia, ja kännykkä kuvia en viitsi ihan hirveästi blogiin tunkea, kun laatu niissä on mikä on. Sen takia en ole blogiinkaan vähään aikaan kirjoittanut, mutta instagramissa meitä seuraavat ovat varmaan suunnilleen ajantasalla. Nopeana kertauksena viime päivistä; Zoko on ollut vähän kiukkuisena, ja perä onkin lentänyt siihen tahtiin, että potkuremmi palasi kotonakin käyttöön. Tiet ovat sulaneet, ja alkavat olemaan paremmat, ja ollaan molempien ponien kanssa alettu ottamaan vauhtia. Zoko on hukannut kaksi kertaa oe-kengän, ja olen lyönyt molemmilla kerroilla takaisin(oon ylpeä itestäni). Heidi myös hieroi molemmat ponit yksi päivä. Viime sunnuntaina molemmat ponit pääsivät myös hyppäämään irtona, ja olivatkin molemmat ihan supereita, ja lisäksi pysyivät vielä kentän aidan oikealla puolella.

Sitten eiliseen. Lähdettiin siis Loviisaan hiitille heti koulusta päästyäni. Pistettiin tallilla kamat ja ponit valmiuteen ripeästi, ja tunnissa oltiinkin jo matkalla kohti Loviisaa. Zoko meni koppiin ihan kiltisti, vaati vain pikku tuuppauksen peppuun, ja sitten oltiin kopissa. Tyttö myös matkusti oikein kiltisti.

Radalla piti vähän egoilla, ja käytös muistutti melkein jopa samaa, kuin Vermossa viime syksynä, eli taluttaessa koitti vähän kuskata, ja aina Rollan kadotessa näköpiiristä tuli hirmuinen kiire.

Mukana oli vain Zokon kärryt, ja ajoin sen ensin. Valjastaessa sama pelleily jatkui, ja pari kertaa poni jopa koitti vähän potkia päin, ei mitenkään tosissaan, mutta kumminkin. Vähän pikku tyttö stressaa nähtävästi radalla, mutta eiköhän se totu jossain vaiheessa.

Hölkättiin lämmitykseksi kolme kierrosta ilman sekiä, Zoko tosin oli tosi reippaana koko sen ajan ja painoi kädelle aika paljon, joten hölkkä oli melko reipasta aina välillä. Hölkkä kierrosten jälkeen käytiin varikolla kävelemässä pari kierrosta, ja sitten Heidi pisti sekin kiinni.

 Hyvin on suojattu eikös

Hölkkäiltiin 1600 paalulle, ja yritettiin voltata siellä. Volttaaminen ei ole Zokon vahvin puoli vielä, varsinkin kun radan ulkopuolella oli pelottava tarha, jonka lanka heilui tuulessa. Pyörittiin siinä niin kauan, että alkoi jotenkin sujua, ja sitten lähdettiin. Ja Zokohan lähti. Olin ihan järkyttynyt, kun poni lähti kiihdyttämään mitään käskemättä niin nätisti. Etusuorallla sitten mentiin aina vähän miten sattui, mainokset ja voittajarinki oli pelottavia, ja siksi piti karata vähintään kolmosradalle, ja siitäkin yritettiin kääntyä ympäri niin, että oli sitten pakko ajaa pää vinossa, jotta poni kulki eteenpäin. Askel kärsi sitten siitä, ja siksi kuvissakaan ei näytä ihan niin hyvältä kuin tuntui aina takasuoralla(seliseli ajattelee lukija). Takasuoralle kun päästiin, niin poni lähti taas kivasti suorana. Ajoin koko kierroksen, ja sitten käännyttiin takaisin, ja hölkättiin vielä kilpailusuunnan vastaisesti katsomaan mainoksia ja voittajarinkiä. Siihen suuntaan ne ei sitten ollutkaan pelottavia..
Käytiin kävelemässä taas varikolla sen verran, että Zokon henki tasaantui, ja sitten ajoin vielä 1000m. Voltattiin taas tällä kertaa siis etusuoralla, ja vaikka täällä ei ollut mitään pelokkeita, ei siltikään sujunut kovin hyvin. Lähdettiin matkaan, ja tällä kertaa Zoko ei tietenkään ihan samoja vauhteja jaksanut enään mennä, mutta oikein hienosti meni kuitenkin.

Olen tosi tyytyväinen hiittiin, oikein lupaavvalta vaikuttaa tyttö. Sujui niin hyvin, että alun huono käytös ei haittaa oikeastaan yhtään. Aina välillä ponin kanssa tuntuu ihan toivottomalta, ja sitä miettii, että tuleekohan tästä ikinä mitään. Onneksi on myös näitä ihania onnistumisia, jotka sitten palauttaa sen uskon takaisin.

Hiitin jälkeen laitoin linimenttiä jalkoihin ja käärin lämpöpintelit. Zoko sai mennä seisomaan koppiin siksi aikaa, kun ajoin Rollan. Tällä kertaa Zoko ei olisi tahtonut mennä koppiin, vaan yritettiin pari kertaa ennen kuin suostui.Välillä Zoko huuteli kopissa Rollan perään, mutta suht rauhallisesti se söi koko Rollan hiitin ajan kopissa heiniä.

Teen vielä myöhemmin postauksen Rollan hiitistä erikseen, jotta tämä postaus ei venyisi niin pitkäksi.