Orimattilassa

Hei taas!
Eilen maanantaina käytiin siis taas hiitillä, tällä kertaa Orimattilassa, kun saatiin sinne kaksi hiittikaveria.
Valjastuskatoksella Zoko kävi taas tosi kuumana, kun olikin pitkästä aikaa muita radalla. Nea ja Oona ajoivat jo radalla, kun tultiin paikalle, ja lisäksi radalla meni yksi lämminverinen ja suokki. Varsinkin nuo isommat pelotti kovasti, kun menivät niin kovaa.
Saatiin sitten kärryt perään ponille, ja lähdin ajamaan radalle. Ajettiin siinä kaksi kierrosta hölkkää, ja nämä kierrokset Zoko kävikin tosi kuumana ja painoi kädelle kokoajan.

Käveltiin sitten volttaamaan 1000m paalulle. Ennen kun päästiin volttauspaikalle, Zoko sai jonkun ihme sätkyn, ja hyppäsi melkein Oonan kärryille. Sen jälkeen Zoko rauhoittui, ja volttauskin sujui ihan kivasti. Ajettiin tuo 1000m sellaista 3.00 vauhtia, ja pysyttiin kaikki kivasti porukassa.
Nea jäi sen jälkeen poninsa kanssa pois, ja ajettiin vielä Oonan kanssa toinen 1000m vähän reippaammin.

Alkumatkasta pysyttiin ihan kivasti Oonan ponin perässä, mutta takakaarteessa alettiin vähän jäädä. Tässä vaiheessa minulle tuli pieni pettymys, että sillä tavalla jäätiin jälkeen, vaikka ei nyt hirveän pahasti jäätykkään, joku 200m maksimissaan. Maalin jälkeen kun Oona hidasti, niin Zokokin pysähtyi kuin seinään. Ajettelin vaan, että jahas, tämäkin vielä, ponia ei kiinnosta ohi meno tuon taivaallista.

Kotimatkalla kun sitten katsoin sports trackeristä, miten oli mennyt, mieleni muuttui täysin. Poni olikin mennyt nopeimman kierroksen 2.41! Tiedän, että nämä vauhdit eivät todellakaan ole mitään huippuluokkaa, mutta kyllä olen ylpeä tytöstäni, kun on jo näiden kolmen hiitin aikana kehittynyt kerta kerralta. Ei olla vielä pitkään otettu vauhtia lenkillä, mutta nyt on jo tippunut se lähes 20 sekunttia lähtötilanteesta. Ei se olekkaan ihan toivoton tapaus, vaikka välillä on tosiaan tuntunut siltä.

Viime postauksessa kerroin suunnitelleeni, että mennään ensi tiistaina harkkareihin. Eilen muistinkin, että meillä tulee eläinlääkäri raspaamaan maanantaina joten eipä mennäkkään. Mutta ehkä sitten seuraaviin riihimäen harkkareihin tullaan.

Hiittiä hiitin perään

Tuntuu taas, että en oo kirjoittanut ikuisuuksiin tänne, vaikka viime kerrasta onkin "vain" viikko. Tässä ajassa on vain tapahtunut taas niiin paljon.

Maanantaina taas suunnattiin Loviisaan hiitille ponien kanssa. Ennen lähtöä sain vain jälleen kerran lyödä Zokolle oe kengän, joka meni kumminkin niin surkeasti kiinni, että vetäisin sen sitten hiitin jälkeen irti..

Kun päästiin Loviisaan, ajoin ensin Rollan, sillä kärryt oli Rollan säädöillä valmiiksi. Zoko sai vuorostaan seistä valjastuskatoksella. Siitäpä ei sitten tullutkaan mitään, kun neiti hätääntyi Rollan kadotessa, ja keuli, veti itsensä naruissa ympäri, ja kaatui siitä selälleen kun sai vetopaniikin. Onneksi sitten Heidi sai sen pikkuisen suostuttelun jälkeen traileriin, missä se sitten suostui seisomaan kiltisti heiniä syöden.

Rollan hiitti meni ihan ookoosti, ei mitään super hienoa, mutta ei huonoakaan. Lämmiteltiin ensin kaksi kierrosta kilpailusuunnan vastaisesti sekki auki reipasta hölkkää, ja sitten vielä kierros vähän reippaammin sekki kiinni. Tämän jälkeen käveltiin varikolla vähän aikaa, se aika, että Heidi sai Zokon pistettyä koppiin.

Sitten lähdettiin Rollan kanssa harjoittelemaan volttausta taas 1000m paalulle. Lähdettiin ihan kivasti siitä, ja suht kivasti meni koko kierros, mitä nyt välillä tuli pieniä hyytymisiä, mutta suht tasaista vauhtia mentiin lähes kokomatka kumminkin. Kun saavuttiin "maaliin", hölkkäiltiin vielä yksi kierros.

Zokon kanssa verkattiin myös se kolme kierrosta, viimeinen sekki kiinni vähän reippaammin. Käveltiin välissä, ja lähdettiin sitten 1600m paalulta. Zoko meni ihan ookoosti myös, mutta se jokin jäi puuttumaan. Jotenkin poni tuntui vähän apealta, liekö nöyrttynyt selälleen kaatumisestaan..

Tiistaina molemmilla poneilla oli vapaata. Hoidin myös Rollan kaikki liikutukset tällä viikolla, kun Rollan ylläpitäjä satutti polvensa Rollan kanssa. Keskiviikkona kummatkin ponit pääsi juoksutukseen. Zokon kanssa harjoiteltiin vähän temmon vaihteluita. Poni tunuti vähän laiskalta aluksi, mutta parani loppuun. Rollan kanssa koitettiin keskittyä lähinnä siihen, että poni pysyy liikkeessä, juoksutus kun taitaa olla aika uutta sille vielä. Torstaina Heidi hieroi Zokon, ja antoi kranio-sakraali hoitoa. Takapäässä ja kaulassa ainakin oli muistaakseni vähän jumia. Rollan kanssa taas käytiin metsässä ajolenkillä, koitettiin mennä suht reippaasti. Matkaa kertyi n.10km.

Perjantai ja lauantai oli myös vapaapäivä poneilla, ja tänään sitten käytiin taas 10km lenkillä, Rolla sai olla peräponina Zokon perässä. Lenkki meni ihan kivasti sateesta huolimatta.

Huomenna lähdetään tällä kertaa vain Zokon kanssa hiitille. Saatiin Orimattilaan kaksi kaveria mukaan, niin koitetaan vähän porukassa menoa, Zokolla kun on aina ollut hiitillä enintään se yksi kaveri. Toivotaan että menee hyvin.

Olen myös suunnitellut, että voisin viedä Zokon 5.5 Tiistaina Riihimäkeen harkkareihin jos sinne tulisi muitakin poneja :)

19.4.2014

Otsikkona oleva päivämäärä ei varmaankaan sano monelle yhtään mitään. Minulle kyseinen päivä oli yksi tähän astisen elämäni parhaimmista päivistä. Nyt monella saattaa jo hälytyskellot soida. 

Sinä päivänä, tasan vuosi sitten kirjoitettiin Zokosta paperit, ja se siirtyi minun omistukseeni.

Monet ajattelee, että se on vain poni. Tai sitten suhtautuvat ihan neutraalisti siihen, tai silleen "vähän kiva", mutta siihen se jää yleensä. Minulle Zoko on paljon enemmän kuin vain poni. En osaa sanoin kuvailla sitä, ja moni ei sitä ymmärräkkään, miten eläin voi olla jollekkin niin tärkeä. "Se on vain eläin."

Sinä päivänä, kun sain Zokon, elämäni parani kerta heitolla lähes nollasta sataan. Koko vuosi oli mennyt aika huonosti, ja yhtäkkiä piemyden keskellä olikin valoa.

Nyt tiedän, että aina on joku, joka tarvitsee minua,ja jota minä tarvitsen.

Vaikka välillä onkin hankalaa, lähes aina Zokon kanssa naamallani loistaa hymy. Zoko tekee minut onnelliseksi.

Linkki videoon

13.4. Hiitti Loviisassa | Rolla

Viime postauksessa kerroinkin, että käytiin maanantaina ponien kanssa hiitillä. Tässä postauksessa kerron vielä erikseen Rollan hiitistä.

Rolla sai siis odottaa katoksilla 40min, kun ajoin ensin Zokon. Vähän Rolla hätääntyi yksin jäädessään katokselle, mutta suht hyvin se otti sen. Välillä se huuteli Zokon perään, keuli muutamaan otteeseen, ja kaivoi maata vähän. Ei sen pahempaa siis.

Kun Zokon kanssa tultiin kävelemään loppu kävelyjä varikolle, Heidi alkoi valjastamaan Rollaa. Sitten, kun aloin ottamaan Zokolta valjaita pois ja loimittamaan yms, niin Heidi siirsi Zokon kärryistä renkaita, jotta ne olisivat matalemmat Rollaa varten. Hän myös irrotti pikalukot, jotta Rollan perinteiset valjaat olisi helpompi kiinnittää kärryihin.

 "Kaveriiiii!"

Ei ne kärryt sitten loppujen lopuksi niin hirmu isolta näyttäneet, mutta isoilta kumminkin.

Rollan kanssa hölkättiin kaksi kierrosta, eka kierros astetta hitaammin, kuin takasuoralla oli pelottavia lanoja, joista ei meinattu eka millään päästä ohi. Ihme koikkaloikkia Rolla teki, kun oli niin pelottavat lanat. Lopulta kun päästiin lanoista ohi, piti niitä lähteä hirveää vauhtia karkuun. Siinä vaiheessa suustani pääsi "m-mitä!? Millä mä ajan!?" Poni painoi ohjalle ihan reippaasti, ja kulkikin kotona ajoon nähden ihan jäätävää vauhtia. (Ei siis mitään suomenennätyksiä lähelläkään tosiaan, vaan Rollaksi kovaa vautia!) 

Kaksi kierrosta ajettuani käveltiin vähän, ja sitten sekki kiinni, ja voltattiin 1000m paalulla. Tämä yllätti minut täysin. Täähän oli ymmärtääkseni Rollan ensimmäinen kerta radalla. Volttaus sujui kumminkin kuin vanhalta tekijältä! Osaapa vaan tämäkin poni yllättää positiivisesti. Ajettiin kierros reipasta ravia, ja Rolla tuntui tosi kivalta ajaa. Sopivasti painetta, eikä tarvinut käskeä yhtään niin paljon kuin kotona. Kyllä voi tähänkin poniin vaan olla tyytyväinen.

Lopuksi mentiin vielä kierros hölkkää, ja sitten käveltiin varikolla hengitys tasaiseksi.

Rolla meni sekä meno että tulo matkalla tosi kiltisti koppiin, ja matkusti myös nätisti.

13.4. Hiitti Loviisassa | Zoko

Heippa!

En ole taas vähään aikaan saanut kuvia, ja kännykkä kuvia en viitsi ihan hirveästi blogiin tunkea, kun laatu niissä on mikä on. Sen takia en ole blogiinkaan vähään aikaan kirjoittanut, mutta instagramissa meitä seuraavat ovat varmaan suunnilleen ajantasalla. Nopeana kertauksena viime päivistä; Zoko on ollut vähän kiukkuisena, ja perä onkin lentänyt siihen tahtiin, että potkuremmi palasi kotonakin käyttöön. Tiet ovat sulaneet, ja alkavat olemaan paremmat, ja ollaan molempien ponien kanssa alettu ottamaan vauhtia. Zoko on hukannut kaksi kertaa oe-kengän, ja olen lyönyt molemmilla kerroilla takaisin(oon ylpeä itestäni). Heidi myös hieroi molemmat ponit yksi päivä. Viime sunnuntaina molemmat ponit pääsivät myös hyppäämään irtona, ja olivatkin molemmat ihan supereita, ja lisäksi pysyivät vielä kentän aidan oikealla puolella.

Sitten eiliseen. Lähdettiin siis Loviisaan hiitille heti koulusta päästyäni. Pistettiin tallilla kamat ja ponit valmiuteen ripeästi, ja tunnissa oltiinkin jo matkalla kohti Loviisaa. Zoko meni koppiin ihan kiltisti, vaati vain pikku tuuppauksen peppuun, ja sitten oltiin kopissa. Tyttö myös matkusti oikein kiltisti.

Radalla piti vähän egoilla, ja käytös muistutti melkein jopa samaa, kuin Vermossa viime syksynä, eli taluttaessa koitti vähän kuskata, ja aina Rollan kadotessa näköpiiristä tuli hirmuinen kiire.

Mukana oli vain Zokon kärryt, ja ajoin sen ensin. Valjastaessa sama pelleily jatkui, ja pari kertaa poni jopa koitti vähän potkia päin, ei mitenkään tosissaan, mutta kumminkin. Vähän pikku tyttö stressaa nähtävästi radalla, mutta eiköhän se totu jossain vaiheessa.

Hölkättiin lämmitykseksi kolme kierrosta ilman sekiä, Zoko tosin oli tosi reippaana koko sen ajan ja painoi kädelle aika paljon, joten hölkkä oli melko reipasta aina välillä. Hölkkä kierrosten jälkeen käytiin varikolla kävelemässä pari kierrosta, ja sitten Heidi pisti sekin kiinni.

 Hyvin on suojattu eikös

Hölkkäiltiin 1600 paalulle, ja yritettiin voltata siellä. Volttaaminen ei ole Zokon vahvin puoli vielä, varsinkin kun radan ulkopuolella oli pelottava tarha, jonka lanka heilui tuulessa. Pyörittiin siinä niin kauan, että alkoi jotenkin sujua, ja sitten lähdettiin. Ja Zokohan lähti. Olin ihan järkyttynyt, kun poni lähti kiihdyttämään mitään käskemättä niin nätisti. Etusuorallla sitten mentiin aina vähän miten sattui, mainokset ja voittajarinki oli pelottavia, ja siksi piti karata vähintään kolmosradalle, ja siitäkin yritettiin kääntyä ympäri niin, että oli sitten pakko ajaa pää vinossa, jotta poni kulki eteenpäin. Askel kärsi sitten siitä, ja siksi kuvissakaan ei näytä ihan niin hyvältä kuin tuntui aina takasuoralla(seliseli ajattelee lukija). Takasuoralle kun päästiin, niin poni lähti taas kivasti suorana. Ajoin koko kierroksen, ja sitten käännyttiin takaisin, ja hölkättiin vielä kilpailusuunnan vastaisesti katsomaan mainoksia ja voittajarinkiä. Siihen suuntaan ne ei sitten ollutkaan pelottavia..
Käytiin kävelemässä taas varikolla sen verran, että Zokon henki tasaantui, ja sitten ajoin vielä 1000m. Voltattiin taas tällä kertaa siis etusuoralla, ja vaikka täällä ei ollut mitään pelokkeita, ei siltikään sujunut kovin hyvin. Lähdettiin matkaan, ja tällä kertaa Zoko ei tietenkään ihan samoja vauhteja jaksanut enään mennä, mutta oikein hienosti meni kuitenkin.

Olen tosi tyytyväinen hiittiin, oikein lupaavvalta vaikuttaa tyttö. Sujui niin hyvin, että alun huono käytös ei haittaa oikeastaan yhtään. Aina välillä ponin kanssa tuntuu ihan toivottomalta, ja sitä miettii, että tuleekohan tästä ikinä mitään. Onneksi on myös näitä ihania onnistumisia, jotka sitten palauttaa sen uskon takaisin.

Hiitin jälkeen laitoin linimenttiä jalkoihin ja käärin lämpöpintelit. Zoko sai mennä seisomaan koppiin siksi aikaa, kun ajoin Rollan. Tällä kertaa Zoko ei olisi tahtonut mennä koppiin, vaan yritettiin pari kertaa ennen kuin suostui.Välillä Zoko huuteli kopissa Rollan perään, mutta suht rauhallisesti se söi koko Rollan hiitin ajan kopissa heiniä.

Teen vielä myöhemmin postauksen Rollan hiitistä erikseen, jotta tämä postaus ei venyisi niin pitkäksi.

Pääsiäisloma

Moikka!

Mulla alko jo tänään loma, ja meninkin koko päiväksi Heidin mukaan tallille. Ennen kuin kerron tästä päivästä, voisin nopeasti kertoa viime sunnuntaista.

Sunnuntaina siis menin myöskin Heidin mukaan tekemään tallia. Siivosin vain kolme karsinaa, sillä käteni tuli niin kipeäksi, kun se on vielä vähän toipilas murtumasta. Lähdin sitten ajamaan jo aamupäivästä Rollan, kun Heidi jäi vielä siivoomaan tallia. Laitoin Rollalle sekin päähän ja ajattelin, että otetaan vähän reippaampiakin pätkiä. Tie oli vähän surkea, osittain jäässä ja joistain kohdin ihan liian pehmeä, mutta Rolla otti kuitenkin pari ihan suht hyvääkin pätkää, vaikka onhan se tosi hidas. Täytyy nyt katsoa sen kanssa, että kannattaako sen kanssa edes pyrkiä mihinkään starttiin. Minulla vaihtelee tosi usein tuo mielipide Rollasta, kun välillä se tuntuu siltä, että siitä voisi ollakkin johonkin, mutta sitten välillä se liikkuu kuin mikäkin täi tervassa.

Zokolta puuttui kenkä, niin en viitsinyt sen kanssa lähteä metsään. Heidi piti meille vähän estetuntia sitten. Aluksi Zoko koitti vähän kusettaa minua, mutta loppua kohden parani selvästi. Heidi laittoi meille pienen kavaletin ja ristikon, sekä muutamat ravipuomit. Ravipuomien kohdalla Zoko oli aluksi vähän hämillään, kun ei aiemmin olla menty kuin yksittäistä puomia, mutta rohkeasti neiti lopulta ylitti puomit. Kavaletti oli vähän hankala, mutta ristikolla poni tuntui ihan innostuvan, ja lähestymisetkin onnistui paremmin. Tuntui myöskin, että oma istuntanikaan ei ihan hanurista ollut, kun pysyin ihan ookoosti hypyissä mukana. Kaiken kaikkiaan Zoko meni sunnuntaina kyllä tosi hienosti.

Tänään siis olin taas Heidin mukana tekemässä tallia, ja siivosin taas ne kolme karsinaa, ja lähdin aamupäivästä ajamaan Rollan. Laitoin sille taas sekin päähän, lähinnä koska en jaksanut irrottaa sitä suitsista. Tällä kertaa laitoin sen pari reikää kireämmälle, viimeksi kun siitä ei oikein ollut mitään hyötyä, kun oli niin löysällä. Jätin kumminkin sekin melkein koko matkaksi auki, sillä tiet olivat vielä surkeammassa kunnossa kuin viimeksi. Lunta tuli taas lisää, ja tänään oli plussa keli taas, joten tie oli ihan lumisohjossa. Tilsoja tuli siis pikkuponille melkoisesti. Mentiin kumminkin n.7 km lenkki, ja onneksi edes osa tiestä oli sula, niin päästiin ottamaan pari reippaampaakin pätkää.

Zokolle löin kengän jalkaan tänään, toivottavasti pysyisi jalassa kengittäjän tuloon asti. Tässä hienossa projektissa kului semmoinen 2h. Meillä oli nimittäin vain yhdet talvikengät, kun Zoko on mennyt tämän koko talven noilla samoilla, ja nämä mitkä meillä oli, ovat Zokon ekat kengät eli melkein vuoden meidän autotallissa lojuneet ruosteiset talvikengät, jotka Zokolla oli keväällä, kun kengittäjällä oli silloin vain talvikenkiä Zokon koossa. Hokin reijät olivat siis täynnä ruostetta ja hiekkaa yms. Siinä, että saatiin hokit kenkään kiinni meni ainakin tunti, ja sitten pitikin suoristella kenkää, ja vaikka sitä harjussa melkein kaikki kengitystunnit tehtiin, niin olen todella surkea siinä, joten siinäkin meni aikaa reippaasti.
Oikea etujalka, josta Zokolta puuttui kenkä, on tietysti myös Zokon "vaikein" jalka, eli poni riuhtoo aika paljon jalkaa kengittäessä. Tälläiselle amatöörille kengityspuuhissa, se ei siis ollut mitenkään helppo tapaus, mutta onneksi omistan pitkän pinnan, ja lopulta saatiin kenkä kiinni! Nyt voi olla ylpeä itsestään :'D

Kengän lyömisen jälkeen lähdettiin vielä käymään lenkillä, mentiin n.9km. Zoko meni toosi hyvin, ja sille ei onneksi tullut niin pahoja tilsoja kuin Rollalle, kun vauhti oli reippaampaa ja tasaisempaa. Olin tosi ylpeä Zokosta, kun se otti ihan itsestään vauhtia kotoa pois päin, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Toisaalta laukat oli vähän pinnassa, ja tyttö myös potkaisi kerran, mitä ei ole tehnyt kuin pari kertaa aiemmin, ihan ekoilla lenkeillä kun tuli mulle. Luulen että sillä on vähän jumia selässä ja takapäässä. Heidi saa siis hieroa ponin jossain vaiheessa ;)