Historiaa: Zoko

Nyt kun päästiin uuden vuoden postauksen myötä vauhtiin tässä vanhojen muistelussa, niin sain idean, että kerron vähän Zokon menneisyydestä, sen verran kuin itse vain tiedän.

Zoega on syntynyt 14.5.2011 Ruotsissa, ymmärtääkseni ihan siellä rodun alkuperässä, Gotlannin saarella. Ruotsissa ollessaan poni ehti käydä yhdessä näyttelyssä, ja se palkittiin I-palkinnolla ja luokkavoitolla. Parin kuukauden ikäisenä Zoega matkusti emänsä Karamellin kanssa Suomeen uudelle omistajalleen Somerolle, Kiperän tallille Satamoille. Heillä poni vietti ensimmäiset vuotensa, ja ponia kutsuttiin siellä Soosiksi.

Joulukuussa 2012 Zoega muutti ylläpitoon Marjukalle Poriin. Siellä ponia kutsuttiin Ellaksi. Ella jatkoi raviponiksi opettelua siellä, Satamoilla poni oli toiminut jo ohjasajossa, ja pian sai kärryt perään. Myös näyttelyissä poni kävi ainakin 6.7.2013 Kokemäellä Gotlanninrussien rotunäyttelyssä. Sielä se sai II-palkinnon. Syyskuussa 2013 Zoega palasi taas Satamoille.

Sitten päästäänkin siihen miten Zoega päätyi minulle. Olin jo syksystä 2013 asti katsellut myytäviä russ-poneja. Halusin Gotlanninrussin, koska poniraviurheilu on lähellä sydäntäni, ja haluan itse ajaa kilpaa ponillani.Shetlanninponi on kumminkin aina ollut lempirotuni, mutta nykyään kyllä russit kiinnostaa enemmän.
Vaatimuksia ponilleni oli siis, että se on Gotlannin russ, ei liian kallis, terve, suht hyvällä ennätyksellä, mielellään ruuna ja iältään 5-9. Poni ei myöskään saanut asua liian kaukana, että ei tarvitse toiselle puolelle suomea mennä sitä hakemaan Myöskin erikoisemmat väritykset kiinnostivat minua, ja haaveissani olikin vaalea rautias liinaharjalla, musta valkoisella päämerkillä tai ruunivoikko. Mutta kuten yksi kaverini sanoi, jos haluan noiden kriteerien täyttyvän, en ikinä löydä ponia.
Löysinkin monia ehdokkaita, ja kävin raveissakin katsomassa oitakin myynnissä olevia poneja. Vikas Rondex oli yksi poneista johon ihastuin kovasti. Ja se vielä voitti sen startin missä käytiin katsomassa. Tässä vaiheessa äiti ei ollut ihan samaa mieltä ponin ostamisesta, ja ei halunnut, että ostan ruunaa. Vince Wee oli myös yksi poni jota katselin, sekä Sivert ja Ahonlaidan Lakeija. Ne taisivat kumminkin olla sen verran kaukana, että ne unohtuivat. Hauskaahan tässä oli se, että pääsin sitten ajamaan Ahonlaidan Lakeijaa raveissa, kun se muutti tuohon lähelle. Ja myös noista muista poneista olen vielä kuullut jälkikäteen, kun Sipe oli Zokon seurana Vermossa hiitillä, ja Vinski on ollut samassa startissa meitä vastassa.
Mutta takasisin Zokoon.

Huhtikuussa oli yksi niistä monista viikonlopuista, joina en olisi millään halunnut lähteä harjuun. Katseltiin siinä ennen bussille lähtöä myytäviä poneja, ja Heidi löysi 3 vuotiaan Zoega II:n. En itse ihastunut Zokoon mitenkään ensisilmäyksellä, (toki tuossa vaiheesa ajatusmaailmani oli vähän sellainen, että mikä tahansa kelpaa...) sillä en ollut ajatellut ihan noin nuorta, ja sellaista jolla olisi jo startteja alla, ja että ponilla pääsisi heti ajamaan kilpaa. Mutta olihan pieni Zokokin tosi suloinen, vaikka ei täyttänyt täysin "vaatimuksiani" eikä ollut haaveilemani rautias tms. mutta eihän Zoko kuitenkaan mikään ihan täysin perus russin värinen ole. Ja ajatus siitä, että saa valmentaa ponin alusta asti kiehtoi myös minua, ja koska äiti oli niin ihastunut Zokoon, niin ajattelin tietenkin mahdollisuuksia siihen, että oikeasti saisin ponin, vaikka en siihenkään uskonut oikeasti kuin vasta silloin kun papereita alettiin kirjoittaa, ja odotin vain sitä hetkeä, kun joku sanoisi että en saisikaan Zokoa oikeasti, vaan että se olisi ollut vain huijausta.

Jokatapauksessa, lähdiin siis surkeana Harjuun taas, enkä edes ajatellut Zoegaa. Bussissa ollessani Heidi laittoi minulle viestin, jossa oli kuva sähköpostista Zokon omistajalle. Sitten äitini soitti minulle, ja kertoi, että tosiaan laittoivat viestiä Idalle. Reaktioni tähän oli vain jäätyminen, kun kyyneleet vaan alkoi valua silmistä siitä ilosta ja hämmennyksestä. En oikein vieläkään uskonut, että oikeasti voisin saada ponin, ja muistan kun vielä kaverilleni taisin viikolla kirota, että ei saatana jos ne vaan kusettaa.

  

Viikon aikana sain sitten kuulla, etttä viikonloppuna tapahtuisi jotain.. Arvasin kyllä tästä, että mentäisiin katsomaan ponia. Viikon aikana selasin läpi Kiperän tallin blogin kaikki postaukset missä luki jotain Zoegassta, ja myös Marjukan blogin luin läpi. Hänen blogissaan olinkin käynyt aikasemminkin, ja muistin sieltä lukeneeni Zoegasta aikasemminkin. Perjantaina lopetin harjussa, ja äiti ja Heidi tulivat autolla hakemaan minua, ja kotimatkalla sitten kertoivat, että tosiaan mentäisiin lauantaina Somerolle katsomaan tätä Zoegaa.. Äiti painotti tässä vaiheesa, että en sitten osta sitä ensimmäistä ponia, jota käydään katsomassa, vaan kokeillaan vaan. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Mietin jo valmiiksi miksi kutsuisin Zoegaa, kun Soosi ja Ella nimet ei ihan miellyttäneet. Ella on kyllä kaunis nimi, mutta ei Zoega näytä mielestäni Ellalta, ja tallilla, mihin Zoega pääsi asumaan, on jo shetlanninponi nimeltään Ella, niin se olisi ihan hassua. Ja Soosikin on ihan suloinen nimi, mutta sekään ei oikein Zoegalle istu. Vähän aikaa sitä mietin, ja sitten se vaan tuli. Zoko, se on lyhyt ja ytimekäs, ei tarkoita oikeastaan mitään, ja jotenkin se vain tuntui oikealta. Ihmiset, jotka vain kuulee Zokon nimen, eikä näe sitä kirjoitettuna, luulevat usein, että se on tyyliin Choko tai joku vastaava, mutta eipä sillä niin väliä ole.

19.4. Kun sitten päästiin Somerolle, pääsin ajamaan Zokolla. Se seisoi aika hyvin paikallaan valjastaessa, ja vaikutti oikein kiltiltä tapaukselta. Ajoin Zokolla pellolla/laitumella, ja Zoko oli vähän vino vasemmalle, eikä oikein tahtonut kääntyä oikealle. Se myös osoitti vähän mieltään keulimalla ja pukittamalla. Hymyilin vain ajaessani ponilla, juuri vähän asennetta pitääkin olla. Poni vaikutti oikein kivalta. Purkasin ponin, ja siinä seisottiin hetken ja keskusteltiin siitä, että otetaanko poni vai ei. Zoko painoi päänsä syliini ja nojaili päällään minuun, ja tottakai sulin siinä, vaikka olinhan jo ajaessa sillä aika ihastunut poniin.

Loimitettiin Zoko ja vietiin se tarhaan, missä se heti meni piehtaroimaan

Sen jälkeen mentiin sisälle, ja kirjoitettiin paperit. Jätettiin poni Someroon, ja sovittiin, että he tuovat ponin uudelle tallille, kun ovat samaan suuntaan parin viikon päästä tulossa.

Kotimatkalla, ja vielä monta kuukautta hoin vaan "mulla on poni" :D En vaan voinut uskoa sitä todeksi. Sinä aikana, kun odottelin, että Zoko tulee kotiin, hommattiin kaikki tarpeellinen valmiiksi. Sinä päivänä, kun Zokon oli määrä tulla, mentiin tallille odottelemaan, ja laittamaan kaikki valmiiksi.

Siellä odotellessa, ehdin monta kertaa miettimään, että mitä jos jotain on sattunut, ja en ikinä saakkaan Zokoa kotiin.

Sieltä se kumminkin lopulta tuli, ja laitettiin se Ellan ja Rollan kanssa samaan tarhaan. Siellä ne saivat hengailla jonkun aikaa, kunnes otin Zokon harjattavaksi käytävälle, ja käytiin eka kävelylenkki taluttaen samana päivänä.

Näin meidän yhteinen taipaleemme, jota nyt on takana jo 8kk siis alkoi.

Kiitos postauksen kuvista Ida Satamo. Kuvissa Zoko on 0-2,5 v (: