20 faktaa Zokosta & Rollasta

Ajattelin tehdä tämmösen vähän erikoisemman postauksen taas vaihteeksi, jotta te lukijatkin oppisitte "tuntemaan" ponit vielä vähän paremmin.

Zoko:
1. kun Zoko juo melassivettä, se upottaa turpansa niin syvälle kun saa, ja puhaltelee sieraimistaan veteen.
2. se tykkää roikottaa päätänsä ketjujen varassa ollessaan molemmilta puolilta kiinni
3. poni myös tosi usein nostaa päänsä olkapäälleni, ja nojailee minuun
4. kun harjaan Zokoa, vasemmalle puolelle tullessani, se aina haluaa hiplata päätäni, jos kumarrun esim. harjaamaan sen etujalkaa
5. kun putsaan kavioita, Zoko laskee päänsä selkäni päälle (etujaloissa tietenkin) samaa se tekee välillä myös kengittäjän kanssa
6. kovin moni tallin hevosista ei pidä Zokosta, mutta siitä huolimatta aina kun Zoko kävelee käytävällä jonkun ohi, jää se korvat hörössä haistelemaan "kaveria" ihan kuin vittuillakseen
7. Zokon karsinassa on ponin kokoon nähden niin korkeat seinät, että se ei oikein näe muita kunnolla, joten jotta kaikki tietäisivät sen olevan siellä, on sen aina jonkun hevosen tullessa höristävä niin kovaan ja möreästi, kuin ääntä lähtee
8. kun hieroja on käymässä, Zokolla alkaa haukottelu maraton
9. jos rapsutan Zokoa, se haluaisi itsekkin rapsuttaa minua, mutta tuntuu olevan vähän hämillään että mistä kohtaa pitäisi.. usein sukkani tai huppuni saavat kokea nämä hellyyden osoitukset
10. Zoko tykkää pussailla. Etenkin aamuisin se usein työntää turpansa ruokakupin aukosta ja haluaa pussata turpeisella turvallaan minua kävellessäni siitä ohitse

Rolla:
1. kun Rollan emä Ella otetaan käytävälle niiden yhteisestä karsinasta, Rolla koittaa kaikin mahdollisin tavoin päästä myös pois. Se mm. kiipeää etujaloilla seisomaan ruokakippoon, että pääsisi seinän yli. Ella tekee ihan samaa, sieltä peritty tämä taito
2. Rolla osaa maata käskystä
3. Rolla ja Ella ovat välillä melko kovia karkaamaan, ja tulevatkin melkein kaikista aidoista alitse. Sen takia ne asustavatkin "koira-aitauksessa", tosin sieltäkin ne ovat karanneet muutamaan otteeseen, mm. kaivamalla itsensä ulos
4. Rolla kuopii raivostuttavan usein
5. juoksuttaessa pikkuponi keksii aina omia juttujaan, mm kääntyy yhtäkkiä väärään suuntaan yms.
6. Rolla on luonteeltaan erikoisin poni, jonka olen tavannut. Sen emä myös melkein yltää samalle tasolle
7. Rolla on rakastunut Zokoon, ja ne olisivatkin hyvät kaverukset, mutta Ella ei tule Zokon kanssa toimeen, ja Ella ja Rolla ovat vähän niinkuin erottamattomat
8. Ellan ja Rollan karsinassa on sohva
9. Rollalla oli varsana pyllyn päällä pukkinappula, jos siihen laittoi käden, niin perä lensi
10. Rolla on Ellan pomo, ei sen tarvitse mitenkään pomottaa, Ella vaan luovuttaa aina Rollalle heti, vaikka yleensä onkin pomottavaa sorttia

Huhhuh, olipa vaikea keksiä Rollasta noita faktoja, Zokosta tuli kyllä ihan helposti, olisi tullut enemmänkin, mutta päätin jättää tällä kertaa tähän. Haastan
Something borrowed
Kolme kaunotarta
Kertomaan 20 faktaa hevosistaan/poneistaan. Määrän saa jakaa miten haluaa tai vaikka kertoa jokaisesta 20 (jos siis on enemmän kuin yksi) 

Hieroja, yhteislenkki ja esikoululainen

Moikka taas, tällä kertaa ihan normaali kuulumispostaus taas.
Zokolla kävi perjantaina taas hieroja, ja poni oli kuulemma paljon parempi kuin viimekerralla. Vain lavoissa ja taka osasssa oli työnteosta (lumessa tarpomisesta) johtuvaa jumia/jäykkyyttä. Olen niin iloinen siitä! Zoko nautti tällä kertaa jo ihan todella hieronnasta, viime kerralla oli aluksi ehkä vähän ihmeissään, että tässä käytävälläkö pitää vaan seistä kun joku hiplailee.
Heti kun Lola laski kädet Zokon päälle, ponilla meni silmät kiinni ja monta kertaa se haukotteli kunnon maratoonit onnellisena. Ja sitten kun poni oli hierottu, niin se ei meinannut suostua lähtemään heti karsinaan vaan jäi käytävälle jumittamaan tyyliin "oliko tää muka jo tässä"!
Sunnuntaina olin taas heidin kanssa tekemässä tallia, ja päivällä sitten käytiin Rollan puoliylläpitäjän kanssa yhteislenkillä. Heidi oli myös Toolla selästä mukana alkumatkan. Ajettiin kevyesti 7km käveltiin aika paljon ja mentiin pientä hölkkää. Zoko tuntui olevan aika unessa koko lenkin.

Zokon liikutuksen jälkeen käytiin vielä Heidin kanssa ohjas-ajamassa 2v Weekoa. Toivottavasti nuorukainen saisi pian kärrytkin peräänsä. Ohjasajo sujuu jo hyvin, vaikka kääntyminen oli vielä vähän vaikeaa toiseen suuntaan.
Weeko on Tuutikin, Heidin liikutettavan täyssisko, ja oikein mukava ja sosiaalinen kaveri, joka tykkää tosi paljon touhuta ihmisten kanssa, vaikka seisominen onkin välillä tylsää ja pitää protestoida vähän kaivamalla.

Nyt oikeesti, näissä mun postauksissa on aina vaan näitä kännykkäkuvia.. Viikonloppuna koitetaan olla ahkeria ja saada jotain kuvattua ihan kunnon kameralla.

Historiaa: Rolla

Tällä kertaa kerron Rollan historiasta. Kuvissa Rolla on n. 1 päivän ikäinen - 2 vuotias.

Pikkuponi syntyi 9.6.2010 Ilolassa tallilla, missä asustelee nykyäänkin. Olin satunnaisesti käynyt ratsastamassa Rollan emällä Älvalla, ja kun sain tietää, että varsa on syntynyt, olikin heti pakko päästä näkemään pikkuista shetlanninponivarsaa. 

Rollan nimestä sen verra, että kun käytiin katsomassa varsaa, mietittiin samalla, että miksiköhän pikkuinen nimetään, ja heitettiinkin vitsillä että varmaan Älvas Tolv (ruotsiksi yhdentoista kaksitoista). Ja sehän siitä tulikin, kirjoitetaan vaan eritavalla, siksi, että kasvattajaa ärsytti, kun Älvan nimi aina kuulutettiin raveissa ihan oudosti, mm Älävä yms.

Rollan alkutaival ei ollut kaikista helpoin, sillä sen emä valutti kaikki ternimaidot maahan, joten varsa ei saanut elintärkeitä vasta-aineita siitä, vaan sille jouduttiin siirtämään veriplasmaa, että se selviäisi. Sen takia kuvissakin näkyy kyljissä nuo tummemmat "neliöt" kun karvoja jouduttiin ajelemaan.

Syksyllä aloin vuokraamaan (ja myöhemmin ylläpitämään) Ellaa, ja siinä samalla aina välillä hoidin myös Rollaa lähinnä harjailemalla. Rolla oli jo silloin luonteeltaan aika samanlainen riiviö kuin nykyäänkin, ellei vähän pahempi.

Ellen väärin muista, taisi olla 2012 kevät, kun Rolla lähti ylläpitoon pois Ilolasta. 

2013 kesällä Rolla palasi takaisin, en ole ihan varma miksi, mutta ymmärsin jotain, että ei ollut käyttäytynyt ihan asiallisesti, eikä soveltunut lapsille.

5.10.2014 aloinkin itse liikuttamaan Rollaa pari kertaa viikossa.

Ja nytten, viime viikolla Rolla sai puoliylläpitäjän, mutta minä jatkan toki vielä Rollan kanssa, vaikkaikin puoliylläpitäjä on "ylempänä"kuin minä, koska hänhän maksaa ponista, kun itse saan ilmaiseksi liikutella sitä. Enkä missään nimessä halua "astua puolylläpitäjän varpaille"vaan autan mielläni aina tarvittaessa, ja liikuttelen Rollaa silloin kun hän ei pysty. Muistan meinaan itse, kuinka ärsyttävää oli, kun itse vuokrasin Ellaa, maksoin siitä, tulin bussilla tallille, vain kuulemaan, että ponin on jo liikuttanut joku, ketä ei maksa mitään siitä. Ei sillä, että ponin hoitoon kuuluisi pelkästään liikutus. Mutta Ella varsinkin oli sellainen, että kun se oli käynyt lenkillä, niin se ei sitten enään antanut tarhastakaan kiinni, ja siten ei ollutkaan oikein mitään tekemistä tallilla. Ja kun tulen kumminkin 25km päästä, niin kyllä se vähän turhalta tuntui mennä vaan katselemaan ponia.

Seuraavassa ja luultavasti viimeisessä "Historiaa:" sarjan postauksessa kerron omasta heppahistoriastani.

Hyväminä

Niinkuin otsikossa sanotaan, hyvä minä, sillä vihdoin olen saanut ryhdistäydyttyä, ja jaksanut ajaa molemmat ponit samana päivänä. Pahoittelen taas näitä kännykkäkuvia, mutta kaipa ne parempia ovat kun ei mitään.

Sunnuntaina olin taas Heidin mukana töissä, ja tallin hoitamisen jälkeen ajoin siis molemmat ponit. Olen todennut, että minun on pakko ajaa eka Rolla, koska vaikka mulla innostusta tuon kanssa riittääkin, niin motivaatio hukkuu johonkin aina illan pimentyessä, kun Zoko on jo ajettu, ja olisi vaan niin paljon helpompaa vaikkapa irtojuoksuttaa Rolla. Zokon kanssa tuota samaa ei jostain syystä ole, vaan aina menen mielelläni sitä ajamaan. Syynä saattaa olla se, että Zokon kanssa ei todellakaan joudu tehdä niin paljon töitä, vaikka keskittyä pitää senkin kanssa. Rolla on vaan välillä vähän haastavahko tapaus, eikä siinä mitän, se on varmaan se piirre mistä eniten pikkuponissa pidän, ja se sen viattomuus heti sen jälkeen kun se on tehnyt jotain pahaa.

Noh, jokatapauksessa, ajoin siis Rollan ensin, ja käytiin semmoinen 7km lenkki, ihan kunnon lenkki siis, kun otta huomioon tuon raskaan lumen. Kun pääsin tallille takaisin, niin selvisi, että Rollaa tuli katsomaan joku tyttö, kun Rolla on siis tarjolla ylläpitoon. Tosi harmi siis, että tällä kertaa päätin ajaa eka Rollan.

Zokon kanssa taas menin myös 7km, mutta eri reitin kylläkin. Mentiin rauhallista hölkkää, kun tie oli niin kamalassa kunnossa. Jotkut kohdat olivat myös niin jäässä, että käveltiin ihan suosiolla. Ja muuten sitten olikin vain sellaista auraamatonta lunta, ja plussakeli kun tosiaan oli, niin oli erittäin raskasta. Tien kauheaksi teki myös se, että kun siitä on jo muutamaan kertaan kärryillä/hevosella menty, niin on ihan kuoppaista, ja kärryjen renkaista on jäänyt jäätävät urat, joihin sitten ponien kärryt valuivat kokoajan. Ei yhtään kivaa, voisi jo tulla kevät, tästä talvesta on saatu niin tarpeeksi.

Hyvä Zoko ja reipas Rolla !

Moikka taas!
Joululoma meni tallilla käydessä, ja olinkin siellä tosi monena päivänä ihan kokopäivän, koska menin Heidin kyydillä, ja hän on töissä siellä, niin autoin sitten tallin kanssa aikani kuluksi. Rollalta otin kengät pois, kun lunta tuli sen verran. Mutta kuten tavallista, seuraavaksi tulikin plussa keli, ja sitten taas pakkasta, ja tallin piha ja tiet oli kuin luistinrataa. Niimpä Rollan liikutus on jäänyt vähän vähemmälle nyt. Zokolla onneksi on hokit, niin on pysynyt jotenkin pystyssä.
Sitten tulikin taas kymmenisen senttiä lunta, ja jää peittyi sen verran, että Rollakaan ei liukastele niin paljoa.
Viimeksi olin tallilla sunnuntaina, ja silloin ajoin Zokon, ja Rolla oli peräponina. Huomasi kyllä että pienemmän tytön kunto on huomattavasti kasvanut, kun aiemmin sitä on saanut raahata perässä, mutta nyt se pyrki ohi monesti, ja muutenkin oli tosi reippaana. Zoko taas oli hieman laiska, mutta se on ihan ymmärrettävää, kun oli kumminkin painoa, kun kaksi kyydissä, ja auraamattomalla tiellä kun mentiin, niin lumestakin tuli vastusta.

Pääsin myös jo toista kertaa ajamaan tallinpitäjän lv-tammaa Roota. Käytiin Heidin kanssa Toon ja Roon kanssa yhteislenkillä 7km. Ensimmäisellä kerralla mentiin Roo edellä, ja silloin neidillä ei ollut kiire mihinkään, mutta nyt kun sunnuntaina alkumatkasta tulin Roon kanssa Toon perässä, niin kyllä painettiin kädelle ja pyrittiin kokoajan siskon ohi. Siinä tuli hyvä habatreeni pitkästä aikaa, nuo ponit kun ei ihan niin paljoa paina kädelle.
Oli mukavaa päästä taas pitkästä aikaa ajamaan hevosella, jotenkin tuo -12 astettakaan ei hevosen kyydissä tunnu yhtään niin kylmältä, kun lenkki menee paljon nopeammin, vaikka sitä ilmavirtaa kovemmasta vauhdista tuleekin.

Roo^^

Pahoittelen näitä kännykkäkuvia, jostain syystä ei ole tullut kamera mukaan tallille vähään aikaan.

Ajattelin tehdä muuten vähän tuommoista pientä sarjan tynkää tuohon samaan tyyliin kuin viime postaus, joka käsitteli siis Zokon historiaa. Ajattelin tehdä saman tyylisen ainakin Rollasta ja itsestäni, toivottavasti lukioitakin kiinnostaa, itsestäni on kiva muistella vähän menneitä :)

Zoko tuntui muuten yksi päivä tosi hyvältä lenkillä pitkästä aikaa, vaikka olikin silloin vähän pupu, ja pelkäsi kaikkea. Se oli vähän huono kun oli silloin juuri ne kaikista liukkaimmat kelit ja kuski oli siksi ihan kauhuissaan kyydissä, että koska poni kaatuu tehdessään  niitä ihme pomppujaan. Zoko oli sinä viikkona liikkunut vähän huonosti, kun en käynyt maanantaina ja tiistaina tallilla, kun Heidillä oli vapaata ja ajattelin, että menen keskiviikkona. Silloin sitten pääsinkin vasta neljältä, kun lukkari vaihtui, enkä muistanut sitä. Heidi juoksutti Zokon kevyesti silloin onneksi. Torstainakaan en päässyt tallille, taas neljään koulua. Ja perjantaina kun viimein menin niin ponilla oli siis vähän virtaa.

Zoko on muutenkin ollut tosi säpsy viimeaikoina, jo lomalla.

Tuo meidän uusi lukkari on kyllä ihan perseestä. Minulla on vain tiistai ja perjantai kahteen, muuten neljään. Viikolla jää ponien liikutukset aika vähäiseksi, mutta minkäs voi..

Historiaa: Zoko

Nyt kun päästiin uuden vuoden postauksen myötä vauhtiin tässä vanhojen muistelussa, niin sain idean, että kerron vähän Zokon menneisyydestä, sen verran kuin itse vain tiedän.

Zoega on syntynyt 14.5.2011 Ruotsissa, ymmärtääkseni ihan siellä rodun alkuperässä, Gotlannin saarella. Ruotsissa ollessaan poni ehti käydä yhdessä näyttelyssä, ja se palkittiin I-palkinnolla ja luokkavoitolla. Parin kuukauden ikäisenä Zoega matkusti emänsä Karamellin kanssa Suomeen uudelle omistajalleen Somerolle, Kiperän tallille Satamoille. Heillä poni vietti ensimmäiset vuotensa, ja ponia kutsuttiin siellä Soosiksi.

Joulukuussa 2012 Zoega muutti ylläpitoon Marjukalle Poriin. Siellä ponia kutsuttiin Ellaksi. Ella jatkoi raviponiksi opettelua siellä, Satamoilla poni oli toiminut jo ohjasajossa, ja pian sai kärryt perään. Myös näyttelyissä poni kävi ainakin 6.7.2013 Kokemäellä Gotlanninrussien rotunäyttelyssä. Sielä se sai II-palkinnon. Syyskuussa 2013 Zoega palasi taas Satamoille.

Sitten päästäänkin siihen miten Zoega päätyi minulle. Olin jo syksystä 2013 asti katsellut myytäviä russ-poneja. Halusin Gotlanninrussin, koska poniraviurheilu on lähellä sydäntäni, ja haluan itse ajaa kilpaa ponillani.Shetlanninponi on kumminkin aina ollut lempirotuni, mutta nykyään kyllä russit kiinnostaa enemmän.
Vaatimuksia ponilleni oli siis, että se on Gotlannin russ, ei liian kallis, terve, suht hyvällä ennätyksellä, mielellään ruuna ja iältään 5-9. Poni ei myöskään saanut asua liian kaukana, että ei tarvitse toiselle puolelle suomea mennä sitä hakemaan Myöskin erikoisemmat väritykset kiinnostivat minua, ja haaveissani olikin vaalea rautias liinaharjalla, musta valkoisella päämerkillä tai ruunivoikko. Mutta kuten yksi kaverini sanoi, jos haluan noiden kriteerien täyttyvän, en ikinä löydä ponia.
Löysinkin monia ehdokkaita, ja kävin raveissakin katsomassa oitakin myynnissä olevia poneja. Vikas Rondex oli yksi poneista johon ihastuin kovasti. Ja se vielä voitti sen startin missä käytiin katsomassa. Tässä vaiheessa äiti ei ollut ihan samaa mieltä ponin ostamisesta, ja ei halunnut, että ostan ruunaa. Vince Wee oli myös yksi poni jota katselin, sekä Sivert ja Ahonlaidan Lakeija. Ne taisivat kumminkin olla sen verran kaukana, että ne unohtuivat. Hauskaahan tässä oli se, että pääsin sitten ajamaan Ahonlaidan Lakeijaa raveissa, kun se muutti tuohon lähelle. Ja myös noista muista poneista olen vielä kuullut jälkikäteen, kun Sipe oli Zokon seurana Vermossa hiitillä, ja Vinski on ollut samassa startissa meitä vastassa.
Mutta takasisin Zokoon.

Huhtikuussa oli yksi niistä monista viikonlopuista, joina en olisi millään halunnut lähteä harjuun. Katseltiin siinä ennen bussille lähtöä myytäviä poneja, ja Heidi löysi 3 vuotiaan Zoega II:n. En itse ihastunut Zokoon mitenkään ensisilmäyksellä, (toki tuossa vaiheesa ajatusmaailmani oli vähän sellainen, että mikä tahansa kelpaa...) sillä en ollut ajatellut ihan noin nuorta, ja sellaista jolla olisi jo startteja alla, ja että ponilla pääsisi heti ajamaan kilpaa. Mutta olihan pieni Zokokin tosi suloinen, vaikka ei täyttänyt täysin "vaatimuksiani" eikä ollut haaveilemani rautias tms. mutta eihän Zoko kuitenkaan mikään ihan täysin perus russin värinen ole. Ja ajatus siitä, että saa valmentaa ponin alusta asti kiehtoi myös minua, ja koska äiti oli niin ihastunut Zokoon, niin ajattelin tietenkin mahdollisuuksia siihen, että oikeasti saisin ponin, vaikka en siihenkään uskonut oikeasti kuin vasta silloin kun papereita alettiin kirjoittaa, ja odotin vain sitä hetkeä, kun joku sanoisi että en saisikaan Zokoa oikeasti, vaan että se olisi ollut vain huijausta.

Jokatapauksessa, lähdiin siis surkeana Harjuun taas, enkä edes ajatellut Zoegaa. Bussissa ollessani Heidi laittoi minulle viestin, jossa oli kuva sähköpostista Zokon omistajalle. Sitten äitini soitti minulle, ja kertoi, että tosiaan laittoivat viestiä Idalle. Reaktioni tähän oli vain jäätyminen, kun kyyneleet vaan alkoi valua silmistä siitä ilosta ja hämmennyksestä. En oikein vieläkään uskonut, että oikeasti voisin saada ponin, ja muistan kun vielä kaverilleni taisin viikolla kirota, että ei saatana jos ne vaan kusettaa.

  

Viikon aikana sain sitten kuulla, etttä viikonloppuna tapahtuisi jotain.. Arvasin kyllä tästä, että mentäisiin katsomaan ponia. Viikon aikana selasin läpi Kiperän tallin blogin kaikki postaukset missä luki jotain Zoegassta, ja myös Marjukan blogin luin läpi. Hänen blogissaan olinkin käynyt aikasemminkin, ja muistin sieltä lukeneeni Zoegasta aikasemminkin. Perjantaina lopetin harjussa, ja äiti ja Heidi tulivat autolla hakemaan minua, ja kotimatkalla sitten kertoivat, että tosiaan mentäisiin lauantaina Somerolle katsomaan tätä Zoegaa.. Äiti painotti tässä vaiheesa, että en sitten osta sitä ensimmäistä ponia, jota käydään katsomassa, vaan kokeillaan vaan. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Mietin jo valmiiksi miksi kutsuisin Zoegaa, kun Soosi ja Ella nimet ei ihan miellyttäneet. Ella on kyllä kaunis nimi, mutta ei Zoega näytä mielestäni Ellalta, ja tallilla, mihin Zoega pääsi asumaan, on jo shetlanninponi nimeltään Ella, niin se olisi ihan hassua. Ja Soosikin on ihan suloinen nimi, mutta sekään ei oikein Zoegalle istu. Vähän aikaa sitä mietin, ja sitten se vaan tuli. Zoko, se on lyhyt ja ytimekäs, ei tarkoita oikeastaan mitään, ja jotenkin se vain tuntui oikealta. Ihmiset, jotka vain kuulee Zokon nimen, eikä näe sitä kirjoitettuna, luulevat usein, että se on tyyliin Choko tai joku vastaava, mutta eipä sillä niin väliä ole.

19.4. Kun sitten päästiin Somerolle, pääsin ajamaan Zokolla. Se seisoi aika hyvin paikallaan valjastaessa, ja vaikutti oikein kiltiltä tapaukselta. Ajoin Zokolla pellolla/laitumella, ja Zoko oli vähän vino vasemmalle, eikä oikein tahtonut kääntyä oikealle. Se myös osoitti vähän mieltään keulimalla ja pukittamalla. Hymyilin vain ajaessani ponilla, juuri vähän asennetta pitääkin olla. Poni vaikutti oikein kivalta. Purkasin ponin, ja siinä seisottiin hetken ja keskusteltiin siitä, että otetaanko poni vai ei. Zoko painoi päänsä syliini ja nojaili päällään minuun, ja tottakai sulin siinä, vaikka olinhan jo ajaessa sillä aika ihastunut poniin.

Loimitettiin Zoko ja vietiin se tarhaan, missä se heti meni piehtaroimaan

Sen jälkeen mentiin sisälle, ja kirjoitettiin paperit. Jätettiin poni Someroon, ja sovittiin, että he tuovat ponin uudelle tallille, kun ovat samaan suuntaan parin viikon päästä tulossa.

Kotimatkalla, ja vielä monta kuukautta hoin vaan "mulla on poni" :D En vaan voinut uskoa sitä todeksi. Sinä aikana, kun odottelin, että Zoko tulee kotiin, hommattiin kaikki tarpeellinen valmiiksi. Sinä päivänä, kun Zokon oli määrä tulla, mentiin tallille odottelemaan, ja laittamaan kaikki valmiiksi.

Siellä odotellessa, ehdin monta kertaa miettimään, että mitä jos jotain on sattunut, ja en ikinä saakkaan Zokoa kotiin.

Sieltä se kumminkin lopulta tuli, ja laitettiin se Ellan ja Rollan kanssa samaan tarhaan. Siellä ne saivat hengailla jonkun aikaa, kunnes otin Zokon harjattavaksi käytävälle, ja käytiin eka kävelylenkki taluttaen samana päivänä.

Näin meidän yhteinen taipaleemme, jota nyt on takana jo 8kk siis alkoi.

Kiitos postauksen kuvista Ida Satamo. Kuvissa Zoko on 0-2,5 v (: