"Mut taas oon radalla, mua kuumottaa, ettei nyt vaan sattuis mitään"..

Moikka taas!

Maanantaina Zoko pääsi kengitykseen, sekä hiitille Kouvolaan. En ole varma, olenko maininnut aikaisemmin täällä blogissa, mutta Zokon seuraavan startin ajaa joku muu kuin minä. Lahden nelivuotismestaruuden jälkeen tunsin suoraan sanottuna itseni aivan paskaksi kuskiksi, ja päätin silloin, että en varmaan aja enään ikinä kilpaa. Noh, se nyt ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta haluan nähdä, miten joku kokeneempi kuski saa Zokon kulkemaan. Mietin hetken, että ketä kysyisin ajamaan, ja päädyin sitten pyytämään Salli Kotirantaa, sillä olen seurannut hänen ponejaan niin pitkään kuin muistan, hänen bloginsa kautta, ja muutenkin. Tykkään hänen ajotyylistään, ja muutenkin hän vaikuttaa mukavalta tyypiltä.

Zoko on tuntunut nyt kotona tosi hyvälle, mennyt kilometriä 2.45-2.40, kun syksyllä kotona vauhdit oli lähinnä 3.00 luokkaa. Ravi tietysti on ollut vähän epämääräistä välillä, mutta siitä osa syy on pohjassa, ja kengitysessäkin oli vähän sanomista.

Hiitille kumminkin saatiin kaviot kuosiin, mutta odotukset ei silti olleet erityisen korkealla, oletin, että poni ravaisi melko huonoa ravia, ja vauhdit jotain 2.50-2.40 maksimissaan.

Mutta kerrankin poni päätti yllättää! Melkeimpä ensimmäistä kertaa pääsin sivusta katsomaan Zokon ravia, ja sehän ravasi! Muutamat pikku haparoinnit tuli, mutta lähes koko ajan näytti ravi tosi kivalle. Vauhdit myös yllätti, maksimi nopeus (ei kilometriaika) oli 2.28, ja muuten Zoko meni about 2.35-2.40! Ihan järkyttävän hyvin ponilta, jolla lähes viimeiset puoli vuotta on mennyt vain saikkuillessa!
Maanantai oli muutenkin tosi hyvä päivä, olin koko päivän tosi iloisella päällä, hyvä etten alkanut itkemään onnesta.

Noh, tiistaina sitten pudottiin taas maanpinnalle..
Ajattelin mennä aurinkoisen sään kunniaksi Zokon kanssa lenkille, kun pääsin jo 12 koulusta. Laitoin kaikki kamat valmiiksi, ja laitoin starttikamojakin valmiiksi ikea-kassiin. Hain Zokon tarhasta, ja sen kaviot oli vähän mutaiset. Ajattelin, että huuhtaisen ne nopeasti, kivempi laittaa putsit puhtaisiin jalkoihin.
Meidän pesarissa oleva kaivo on vain sellainen kolo, juuri Zokon kavion kokoinen. "Kaivokolossa" on kivi estämässä kavioiden sinne menemistä. Se on kumminkin sen verran syvälle valahtanut, että Zokon kavio mahtuu kaivoon, ja se on aikaisemminkin mennyt sinne vahingossa, mutta mitään ei ole ikinä sattunut, vaikka poni onkin pari kertaa pelästynyt, ja riuhtaissut äkkiä jalan irti.

Tiistaina käänsin Zokon pesariin, ja aloin laittamaan naruihin kiinni, sain toisen narun riimuun kiinni, kun Zokon oikea takanen tippui kaivoon. Aloin heti rauhoittelemaan ponia, sillä tiesin, että kun se tajuaa olevansa jumissa, se alkaa riuhtoa. Zoko kumminkin tajusi olevansa jumissa, ja alkoi riuhtomaan ihan hulluna, kunnes se lähes kaatui pesariin, jalka edelleen jumissa kaivossa. Vihdoin se pääsi irti, mutta nyt se vaan piteli vasenta takasta ilmassa, ryntäsin heti tarkastamaan oikeaa takasta, ei mitään jälkiä. Sitten katsahdin vasenta takasta ja ihmettelin, että miksi se sitä pitää ilmassa. Ei muuta kuin tarkastamaan tätäkin jalkaa, ja ei tässäkään jälkeäkään. "Kai sä vaan säikähdit Zoko? Pliis sua ei oikeesti satu siihen, sä vaan pelästyit?" Tunnustelin jalkaa vähän, enkä tuntenut mitään ihmeempiä, huuhtasin jalat, koska sitä vartenhan siihen tultiin. Laitoin ponin karsinaan, eikä se suostunut astumaan oikealle takaselle. Kun sain karsinan oven kiinni, lähdin pihalle tallista. Mietin vain, että mitä helvettiä mä teen. Soitin sitten Heidille, ja se puhelu olikin tosi hieno, itkun sekaisena koitin saada kerrottua mitä kävi. Sisko kehotti sitten kysymään tallilla joltain järkevämmältä kuin minä, että mitäs kannattaisi tehdä. Odottelin siinä hetken kivellä itkien, ennen kuin menin katsomaan uusiksi, että onko jalka turvonnut tms.
Ei se paljoa ollut turvonnut, ehkä ihan vähän lämmin. Kysyin sitten meidän kengittäjältä, jos hän voisi katsoa Zokon koipea, ja hän sitten tutki, ja sanoi, että pihalle vaan poni, että saa liikettä, ja kaikki on ihan kunnossa, joku pieni nyrjähdys vain, ei tarvitse olla huolissaan.

Nyt toivotaan vaan parasta, että jalka tulee kuntoon. Jos ei tule, niin yksinkertaisesti vaan jäädään pois Kouvolan startista, joka olisi 3.4 sunnuntaina. Tänään se oli aika tukki, mutta poni vain arkoi jalkaa vähän, ei ontunut pahemmin. Käytiin vaan maasta käsin kävelemässä vajaa kilsan lenkki.