Pohdintaa blogista

Helmikuu

Tammikuu

Moikka!

Viime kuun rakennekuvaa en muistanut laittaa aiemmin, mutta tässä sekin nyt. Kuva on "hieman" ylivaloittunut, pahoittelut siitä. Ei muutenkaan maailman onnistunein kuva kun oli niin huono sää yms. Mutta parempi kuin ei mitään kai.

Haluisin olla aktiivisempi blogin puolella nyt kun lukioitakin on jo melkein 30, mikä on jo aika iso määrä minulle kun miettii kaikki ne ihmiset yhteen huoneeseen, niin on se jo jonkun verran.

Päätinkin mielessäni vähän aikaa sitten, että tekisin vähintään yhden postauksen per viikko, mutta nyt siihenkin on tällä hetkellä pari muttaa.

Käteni nimittäin murtui alku viikosta, kun olin menossa kouluun, ja yksikätisenä ponin treenaaminen on yksin vähän hankalaa, eli tarvitsen apukuskin seuraavat neljä viikkoa, mikä tarkoittaa ainakin sitä, että kuvia en saa ainakaan lenkiltä.

Mutta kolme viikkoahan tässä kohta on enään kipsin kanssa jäljellä, niin katsotaan sitten sitä blogin aktiivistumista.

Käykäähän kaikki vastaamassa vasemman ylänurkan kyselyyn! :)

Historiaa: Minä

Haaste

Osallistutaanpa ensimmäistä kertaa tälläiseen haasteeseen. Olin muutenkin aikeissa kirjoittaa tämän "Historiaa"-sarjan viimeisen osan lähipäivinä niin tässä tulee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Mistä tämä kaikki siis alkoi, miten olen pysynyt jo 13 vuotta tämän yhden ja saman harrastuksen parissa. En ole elämäni aikana harrastanut mitään muuta kuin hevosia.

Noh, äitini oli myös harrastanut hevosia, ja oli hän kaksi hevostakin omistanut, joten hän sitten vei minut ja siskoni Karlvikin ratsastuskouluun vuonna 2002, jossa minä kävin talutusratsastuksessa 4 vuotiaana pari kuukautta. Käytiin siskoni kanssa myös muutaman kerran tunnilla Hersbyn tallilla. Seuraavana vuonna siirryinkin alkeiskurssille Karlvikissa. 2005 Lopetin vakitunnit Karlvikissa, ja siirryin siskoni kanssa Kumpumäen tilalle. Naapurillamme oli myös Kumpumäessä kaksi hevosta, joilla ratsastin muutaman kerran. Vuokrasimme myös siskojeni kanssa tallin shetlanninponia aika usein, ja kävimme kahdella ratsastusleirillä Kumpumäentilalla. Lopetettiin siellä vuonna 2009, kun tuntui, ettei oikein kehittynyt siellä, vaan tunnit olivat vaan saman toistoa.

Hersbystä

Karlvik

Karlvik

Möhkis-shetlanninponi Kumpumäentilalla

Pidin seuraavan vuoden vähän taukoa ratsastuksesta, kävin satunnaisesti naapurissamme olevalla lv-tammalla ratsatamassa, mutta se oli enemmän siskoni hoitohevonen. Tämä hevonen siirtyi eräälle tallille Myrskylään, ja kun kuulin siellä olevan kaksi shetlanninponia, lähdin heidin mukaan, ja sainkin vuokrata Titusta ja Sinttiä muutaman kerran tällä tallilla.

2010 syntyi shetlanninponi varsa Ilolassa, jossa olin satunnaisesti käynyt ratsastamassa saman naapurin hevosella, jolla oli aiemmin Kumpumäessä hevosia. Tottakai ikuisen shettishullun piti päästä näkemään pikku varsa. 

Syksyllä aloin vuokraamaan Ellaa, varsan emää. Ella oli ollut raviponi, ja tallilla oli muutenkin jonkun verran isojakin ravureita. En kuitenkaan tuossa vaiheessa välittänyt ravitouhuista, vaan ratsastin lähinnä Ellalla. Alkutalvesta Ellan toinen omistaja halusi jostain syystä opettaa minut ajamaan ja valjastamaan, ja innostuinkin ajamisesta. Siihen aikaan tallilla oli toinenkin shetlanninponi, joka kilpaili raveissa. Tutustuin ponin omistajaan, ja jotenkin siinä sitten innostuin vielä enemmän ravitouhusta, ja päätin hommata poniajoluvan, että pääsisin ajamaan Ellalla kilpaa.

Ella tuli minulle jossain vaiheessa talvella puolylläpitoon, ja sain pitää sitä melkein kuin omaa ponia. Kesällä mentiin Sipooseen poniravileirille, ja sieltä sitten tarttui taskuun poniajolupa. Ensimmäisen startin ajoin samana vuonna syksyllä, mutta sitten Ellalle tuli kaviokuume taas, ja keväällä lopetin ponin ylläpitämisen.

Jatkoin satunnaisesti hevostelua, ratsastaen siskon vuokrahevosella silloin tällöin, ja ajoin myös välillä hänen toisella vuokrahevosella, silloin 3v suomenhevosella, josta treenattiin ravihevosta.

2013 sitten aloitin Harjun oppimiskeskuksessa hevosenhoitajan/kaksoistutkinto koulutuksen, ja päätin myös hommata siellä c-ajoluvan, ja suuntauduin ravipuolelle tietenkin, sillä siitä oli tullut se juttu, mitä halusin tehdä. Ratsastus ei enää kiinnostanut, koska se tuntuu niin hankalalta, enkä ikinä ole ollut mikään hyvä ratsastaja. Raviurheilu taas tuntui jotenkin helpommalta ja omalta jutulta siis.

Harjussa oli ihan kivaa, vaikka en tuota ammattia koskaan itselleni omaksi näekään. Harjusta minulla on paljon tosi hyviä muistoja, kun pelleiltiin kavereiden kanssa ja tehtiin kaikkea tyhmää. Toisella tallijaksolla kumminkin minulla tuli hirveä negatiivisuus tuota koulua kohtaan. Jokapäiväinen tallin teko oli kai liian raskasta, eikä asiaa auttanut porukka harjussa. Tallijakson jälkeen koulu oli taas ihan mielekästä, tosin sielä oli liikaa kaikkea "turhaa" joka ei kiinnostanut yhtään. Kengitys ja kaikki ravitunnit oli mielenkiintoista, mutta joku ympäristölainsäädäntö yms. ei oikein jaksanut kiinnostaa. Viimeinen niitti oli sitten lukion alkaminen, ja kolmannessa lukion jaksossa olin saanut tarpeekseni, ja Huhtikuussa sitten lopetin. Koko harjun ajan harmittelin myös sitä, kun minulla ei ollut mitään ponia/hevosta jotai hoitaa, ja selailinkin ahkerasti myytäviä poneja.
Ja lopun sitten kaikki varmaan tietääkin, eli löydettiin Zoko ja ostettiin se.

Hiihtoloma ja kengitystä

Heippa taas!
Hiihtoloma alkoi perjantaina täällä meillä päin. Vastahan tässä oli joululoma, kyllä aika vaan menee nopeasti.
Loma on tietenkin mennyt suurilta osin tallilla, ja ollaan Zokon kanssa reenailtu ihan normaalisti. Sunnuntaina juoksutin Zokon lumihangessa, ja tyttö tulikin kerrankin juoksutuksesta ihan hikeen.
Maanantaina Zokon kengitti uusi tuttavuus, sillä normi kengittäjämme on vähän saikulla, kun joku hevonen oli tallonut hänen jalkapöydän pahasti. Kengitys sujui ihan hyvin, oikean etujalan kanssa oli vähän hankaluuksia. Kavioitakin putsatessa Zoko usein kiskaisee juuri tuon jalan pois, mikäköhän siinäkin on..
Kengityksen jälkeen käytiin Heidi kyydissä ajamassa 7km reipas lenkki. Pitkästä aikaa Zoko tuntui taas tosi hyvältä, ja väläytteli jopa 2.32 pätkiä. Pakko myöntää, että vähän aikaa sitten ajattelin, että tuleekohan tästä ponista sittenkään ikinä yhtään mitään, ja päästäänköhän edes alle 3min.. Mutta tämä on taas jo ihan lupaavaa, kun vielä jaksaisi pidempiä pätkiä mennä tuota vauhtia.

 

Rolla sai maanantaina juosta laitumella lumihangessa lv-tamma Roon, ja mammansa Ellan kanssa.
Tiistaina Rolla sai kengät alle, ja nyt taas kaviot pitää vähän liukkaammallakin säällä. Keskiviikkona, eli eilen kävin ajamassa Rollalla lyhyen lenkin vähän reippaammin.

Zokolla taas kävin ratsastamassa n. 8km lenkin, ja Zoko meni tosi hyvin. Aluksi se ravasi vähän laiskasti, mutta suostui kiltisti laukkaamaan kotoa pois päin, mitä ei yleensä tahtoisi tehdä, vaan menee vaan kova ravia laukkaa pyydettäessä. Muutenkin laukan nostot sujuivat tosi hyvin, eikä poni kiihdytellyt paljoa ravissa ennen laukkaa. Koitin myös nostaa laukkaa käynnistä, eikä poni ottanut kuin muutaman ravi askeleen.

Kuvapostaus

Rollan kuulumiset, viikon suunnitelmaa

Viikonloppuna laitettiin osa hevosista, mukaan lukien Zoko ja Rolla laitumelle. Alkuun ne vähän innostuivat juoksemaan, mutta tosi nopeasti ne rauhoittuivat. Kyllä hevoset kumminkin varmaan tuolla laitumella enemmän liikkuivat, kuin normaalisti tarhassa.

Rolla liikkui viime viikolla tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Itse ajoin sillä vain keskiviikkona, vaikka maanantainakin olin tallilla, mutta Zokon ajettuani kamalassa räntäsateessa, ei huvittanut valmiiksi märillä vaatteilla mennä uudestaan kylmettämään itseäni.

Lauantaina kun laitettiin Ella ja Rolla laitumelle muiden kanssa, niin sillä aikaa, kun oltiin ajamassa Zokolla, nämä kaksi pikkupirulaista päättivät lähteä omille teilleen. Eivät ne onneksi pihattoa kauemmaksi lähteneet..

Suunnitelmana tälle viikolle olisi, että ajaisin Rollan maanantaina ja keskiviikkona, molempina päivinä n. 6-7km lenkki reipasta hölkkää. Rollan puolylläpitäjä käy varmaan tiistaina ja torstaina ja vkloppuna.

Zokolla ajattelin ajaa maanantaina 7km reipaasti, keskiviikkona n.10km aika rennosti, hölkällä kumminkin, ja torstaina taas selästä jotain kevyttä. Viikonloppuna ajetaan varmaan Rollan kanssa yhteislenkkiä joku 6-7km melko kevyesti.

piehtarointia :D

 kevyt peräpää

Nämä kaksi kerrankin sovussa^^ Ella usein puolustaa Rollaa niin kovasti, että kukaan ei pääse lähellekkään, mutta lauantaina Ella ja Zoko hengailivat kokoajan yhdessä.

Pidempiä lenkkejä

Moikka taas!
Meillä vaihtui koulussa jakso, ja asiakaspalvelukin alkoi. Aina torstaisin siis tehdään klo 8-14 ihan oikeita asiakkaita. Viime torstaina jännittikin ihan hirveästi, mutta eka asiakkaani olikin tosi mukava ja vaikka en sitä työtä ollutkaan ikinä harjoitellut aiemmin, ei ollut mitään hätää, koska opettajat tietenkin olivat lähes kokoajan vieressä auttamassa. Mutta tosiaan, jakson vaihtuminen toi mukanaan reippaasti lyhyemmät päivät, pääsen joka päivä keskiviikkoa lukuun ottamatta (jolloin pääsen klo 13) jo klo 14. Tallilla käynnin kannalta tosi kivaa, että pääsee valoisaan aikaan liikuttamaan poneja.
Säät ovat nyt olleet aika kamalia, joko tiet on peilijäätä, polviin asti suojalunta tai sitten tulee jäätävät tilsat. Kevät olisi jo todellakin tervetullut.

Tällä viikolla ajoin Zokon kolmena päivänä, tämä päivä mukaan lukien. Torstaina oli kevyt päivä ja ratsastin ponilla vain vähän ilman satulaa laitumella, missä lunta oli Zokon polviin asti. Kierrettiin laidun pariin kertaan, otettiin vähän ravia ja pari laukkaa. Siitä ei oikein tahtonut tulla mitään, kun Zoko vain pysähteli kaivamaan lunta, ja työntämään päänsä niin syvälle lumeen kun sai. Hölmö poni..
Keskiviikkona käytiin päälle 9km lenkki, ja ajattelinkin, että voitaisiin alkaa vähän mennä pidempiä lenkkejä Zokon kanssa, kun nyt ollaan melkein koko talvi pysytty aika lähellä kotia, ja menty max 7km lenkkejä.
Tänään mentiinkin n.12,5 km pituinen lenkki, Heidi kyydissä ja kuvaajana mukana. Aikaa lenkkiin meni 1,5h, mentiin lähes koko matka hölkkää alamäet käveltiin ja sen verran, että Heidi ehti välillä juoksemaan edellemme, että saisi räpsittyä muutaman kuvan. Ajettiin sellaisessa paikassa, missä en ole ennen Zokon kansa käynyt, ja tuntuukin, että tyttö on parhaimmillaan uusissa paikoissa, niin reippaana se meni, vaikka olihan ne uudet maisemat välillä vähän pelottaviakin ponin mielestä.