Ja taas..

Moikka!

Lauantaina päästiin vähän laitumella liikkumaan, kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin. Silloin ponin jalassa ei ollut oikeastaan mitään ontumista havaittavissa. Noh, eilen oli tarkoituksena mennä Heidin ja Roon mukaan peräponiksi. Laitoin ponille suojat jalkaan ja pintelit takasiin, ja eikun matkaan. Heti kun otettiin ravia, huomattiin, että poni ontuu taas. Noh, ei muuta kuin leuka rintaan ja takaisin tallille. Zoko vaikutti tästä vain iloiselta, "jee kerrankin näin lyhyt lenkki!"

Kotona sitten kylmäilin jalkaa 15min, kun se oli vähän turvoksissa, muuten ei mitään lämpöä tms. ja haavatkin näytti ihan hyvälle. Päätin kuitenkin laittaa Zokolle jalkaan betadine hauteen ihan varmuuden vuoksi, ja tulipahan itselle olo, että on edes yrittänyt tehdä jotain.. Toivotaan, että tyttö paranisi pian, olisi jo kova hinku päästä hiittaamaan ponilla. Saa nähdä jääkö taas suunniteltu kauden avaus startti huhtikuussa ajamatta, jos ponilla ei pääse reenaamaan tarpeeksi ennen sitä.

Vain taivas on rajana.. tai lumihanki

Zokon haavat vuohiskuopassa ovat edelleen kipeät, mutta tänään poni ei ontunut, ehkä vähän varoi sitä jalkaa, mutta oli lähes normaali. Lähinnä kuvaus mielessä lähdettiin laitumelle kahlaamaan lumeen, ja otettiin siellä muutamat ravi- ja laukka pätkät. Ponilla oli suora nahkapäällysteinen ravikuolain suussa, eikä sillä ole oikein ratsastaessa mitään sananvaltaa poniin, joten vähän mua vietiin taas.

Meillä oli laitumen portti auki, ja poni rynnisti muutaman kerran siitä pihalle, ja teki äkkikäännöksen tallille päin, ja kaksi kertaa pääsi tasapaino pettämään, ja pääsin maistamaan lumihankea. Zoko oli niin tyytyväisen näköinen, kun sai nakattua minut alas, ja läheisessä tarhassa myös hevoset katselivat tyytyväisen näköisenä, kun joku vähän jekutti ihmistä.

Tänään pääsin myös ensimmäistä kertaa ikinä ratsastamaan Heidin hevosella Tuutikilla. Zokon jälkeen tämä n. 170cm lämminverinen tuntui pikkasen isolta ja pelottavalta, liikkeet oli niin suuret :D Noh, meni ihan hyvin, selvisin sentään hengissä.

Seliseli..

Moikka!
Täällä blogin puolella meistä ei ole taas nolon pitkään aikaan oikein kuulunut mitään.
Tuo lause on aina niin ärsyttävää kirjoittaa, varsinkin kun oikein hyvin tietää, että lähes jokainen postaukseni alkaa tuon tapaisella lauseella.
Selittelen taas, miksi meistä ei ole oikein paljoa kuulunut. Ensinnäkin, kuvia ei ole taaskaan tullut otettua, maastot on ollut niin mössöä, tai peilijäätä tms. että ei ole myöskään päässyt liikuttamaan kunnolla, niillä kerroilla, kun poni on edes ollut liikutus kunnossa. Zoko on nimittäin tässä viimeisen kuukauden ajan ontuillut silloin tällöin toista etusta, kun kaverit on tarhassa talloneet hokilla kavion ja vuohisen rajaan haavan, joka on ollut tosi kipeä. Aina välillä poni on ollut ontumatta, ja silloin ollaan liikuttu lähinnä ratsain.
Yhdessä vaiheessa myös ponin vasen kinner oli lämmin ja nestettä on välillä milloin missäkin.. Liikuttaessa Zoko on mennyt ihan ihme tikitystä, liike tuntuu menevän paljon enemmän ylös kuin eteen, ja vauhdit ovat myös sitä luokkaa..
Tuntuu aina kun itsellä menee huonosti, niin muilla ponit vaan loistaa :D Ärsyttää niin paljon, kun on panostanut johonkin asiaan pitkään ja sitten ei saa mitään oikein takaisin. Tälläistä se on näiden eläinten kanssa, pitäisi iloita muiden puolesta, mutta silti harmittaa taas, kun tuntuu, ettei mistään tule yhtään mitään.

Laitoin vanhoja kuvia vähän piristämään tätä postausta. Voisin tehdä taas kuvapostauksen tähän tyyliin. Kuvien aiheita saa ehdotella kommentteihin :) koitan toteuttaa lähi aikoina!