© Crista Kalek
//Postausta muokattu 25.9 kun sain tutulta ne kuvat!
Moikka!
Olen nyt viivytellyt tätä Kouvolan reissusta kirjoittamista, siinä toivossa, että saisin tutulta lisää kuvia, mutta en nyt pidempään jaksanut odotella, ja on tämä blogiin kirjoittaminen mielenkiintoisempaa, kuin autokoulujuttujen tekeminen. Aloitin siis autokoulunkin tässä pari viikkoa sitten, ja sekin vie nyt siis aikaani.
Mutta nyt voisin kertoa Kouvolan reissusta. Lähdettiin kotoa kaverini Sandran kanssa hyvissä ajoin, ja tallilla laitettiin kamat kasaan nopeasti, ja sitten hoidettiin Zoko kuntoon, samalla kuin Rollan ylläpitäjä laittoi Rollaa kuntoon. Sen jälkeen oli varmaan joku tunti odottelua, kun odotettiin kyyditsijää. tarkoitus oli lähteä 13.30, mutta lopulta päästiin lähtemään vasta joskus vähän yli 14, kun oli vähän ongelmaa trailerin sähköjen kanssa. Käytiin vielä matkalla kaupassa, jos saataisiin sieltä ostettua adapteri ratkaisemaan sähköongelmaa. Tässä vaiheessa oltiin jo puoli tuntia myöhässä, emmekä mitenkään olisi voineet ehtiä Kouvolaan 14.50, niinkuin pitäisi (olla tuntia ennen starttia paikalla, Rollan startti oli 15.50) Soitettiin sitten radalle, ja ilmoitettiin asiasta, ja vastaukseksi tuli vain, että heti kun saavutaan paikalla niin ilmoittautumaan, mutta saadaan siis osallistua.
© Crista Kalek
Noh, matkan aikana selvisi, että meillä olikin tämmöinen sopiva adapteri siihen sähköjuttuun, ja niinpä päästiin takaisin päin sentään matkustamaan sähköjen kanssa.
Saavuttiin vihdoin radalle, niin kello oli jotain 14.20, ja siinä vaiheessa kun pääsin Rollan kärryille, oli enään 15min starttiin. Onneksi mulla oli mahtavat apurit messissä, ja Rolla oli valmiina kärryt perässä siihen mennessä kun olin itse pukenut ajopuvun.
Lämmitys meni kyllä ihan päin persettä suoraan sanottuna, mutta mitäpä voi tuolla aikataululla odottaakkaan.
© Crista Kalek
Kävin yhden kierroksen radalla, ja mietin vaan, että kohta kuulutetaan, että Jenni tuomarille, kun se piiskaamiseni ei ehkä ollut kauneinta katseltavaa. Mutta kun poni lähes pysähtyi ihan kokoajan. Ei vaan edennyt ja tuijotti vaan kaikkea. Laput on kyllä tuolla ponilla oltava, tällä kertaa laitoin ne Zokolle, kun omistan vain yhdet. Kierros radalla meni ihan surkeasti, ja lähdin vain sitten varikolle hölkkäämään/kävelemään, samalla käskyttäen apulaisia laittamaan Zokoa valmiiksi ja kävelyttämään sitä, sekä laittamaan Rollalle sekin kiinni.
Hyvin nopeasti Lähdettiinkin siitä esittelyyn, ja sielä sama ponin käskytys jatkui, kun meinattiin taas tyssätä kokonaan. Meinasi kyllä epätoivo iskeä.
Voltatessa myöskään ei meinattu edetä Rollan kanssa sitten millään. Onneksi lähtö uusittiin kolme kertaa, ja siinä pyöriessä Rolla vähän heräsi, ja lähtikin sitten ihan kivasti voltista.
Oltiin ensimmäiseen kaarteeseen asti kolmen kärjessä, mutta sitten tuli laukka, jonka jälkeen kaarteen kohdalla (josta pääsee varikolle) hyydyttiin ihan täysin, ja jäätiin yhdeksänneksi, jossa jatkettiin loppuun asti. Etusuoralla saatiin onneksi vauhti taas päälle, ja alun hyytymisestä huolimatta nipistettiin täysin katastrofaalisen lämmityksen jälkeen vielä ennätyksestä n. 5s, ja uusi ennätys onkin nyt 3.33,9
© Crista Kalek
© Crista Kalek
Rollan startin jälkeen ajoin ponin suoraan trailerille, jossa meidän kyyditsijä, ja Rollan ylläpitäjä hoitivat ponin loppuun, kun minä hyppäsin seuraavan ponin kärryille. Hölkötin Zokolla suoraan radalle, jossa mentiin yksi kierros. En ehtinyt oikein miettiä paljoa mitään, minulla ei ollut mitään odotuksia starttiin, halusin vain, että se olisi nopeasti ohi. Maanantain lenkillä Zoko oli ollut ihan hirveä, perjantaina irtohypytyksessä Heidin torstaisen hieronnan jäljiltä poni oli kyllä näyttänyt tosi hyvältä.
© Sandra Rosenström
Takasuoralla Tiandra wee lähti tulemaan meidän ohi, ja ajattelin ensin, että himmaan vaan, että mennään tämä ensimmäinen kierros ihan rauhassa. Zoko alkoi painaa kumminkin sen verran toisen ponin tullessa ohi, ja päätin sitten, että viiminen 500m annan ponin mennä perään, ja ai että se lähti, ei ole kyllä varmaan ikinä mennyt semmoista vauhtia minun ajamana. Meinasi jo tässä vaiheessa vieriä kyyneleet poskille, kun pitkästä aikaa poni tuntui niin hyvältä, ja ravissa ei ollut mitään sanomista.
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
Jäin siitä varikolle pyörimään, näin, että yksi lähtömme poni Sir rubert pyöri katosten ympärillä, missä oli ihan kivasti tilaa. Lähdin ponin perään, mutta he hidastivat vauhtia sitten, joten menin ohi, ja hölkkäilin yksin, kunnes tuo lähtömme poni lähti tulemaan perässämme. Pyörimme siinä muutamat kierrokset, kunnes radalle pääsi taas lämmittelemään, ja menin Zokolla vielä yhden kierroksen. Sen jälkeen kävelin varikolla esittelyyn saakka.
Lähtö pääsi ekalla matkaan, ja oltiin ensimmäiseen kaarteeseen asti toisena, kunnes Sir rubert tuli ohitse.
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
Zoko tuntui hyvältä, ja pysytteli siinä kolmen porukassa hyvin. Takasuoralla Zoko tuntui vähän hyytyvän, ja kannustin sitä eteen itkun sekaisena tyyliin "hyvä Zoko kyl sä jaksat meet loppuu asti vaa!". Vilkuilin taakseni, ja tajusin että nyt taitaa tulla meidän endimmäinen totosija, ja siksi siis itketti. Loppusuoralla vielä Snälla lourdes heitti vähän haastetta kehään, ja Zoko otti lyhyehkön laukan, ja minä kieli keskellä suuta ajoin vaan sitten loppuun, ja maaliin tulon jälkeen oli kyllä tosi epätodellinen fiilis. Tultiin siis kolmansiksi, mikä on tähän astisen poniraviurani paras sijoitus, kuten Zokollakin. Myös ennätys parantui n. 7s.
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
Monelle varmaan joku 3. ei ole iso juttu, mutta mulle se kyllä oli tosi iso juttu, varsinkin kun oli tuona päivänä ja muutenkin usko tosi vähissä. Päästiin voittajaesittelyyn, kun saatiin tuotepalkinto, mikä oli tälläkertaa rasia lakua. Ihan ok palkinto periaatteessa, tosin olisin ollut iloinen vaikka kivenmurikasta :D
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
© Sandra Rosenström
//Postausta muokattu 25.9 kun sain tutulta ne kuvat!//Tein muuten Zokolle facebook sivun, löytyy hausta nimellä Zoega II
Onnea hienosta kolmosesta ja uudesta ennätyksestä teille! Ja mä ainakin ymmärrän että kolmas sijakin on iso juttu. Olin minäkin Orimattilassa ihan innoissani kolmosesta. Ja sori että tössittiin Sir Ruubertin kanssa siellä varikolla joka paikassa, mutta poni oli ihan sitä mieltä että teijän perässä olisi ollut paljon turvallisenpaa... (:
VastaaPoistaKiitos paljon ja onnea teille kakkosesta! Hahhah no hyvä etten ole ainoa joka on ihan onnessaan "vaan" kolmosesta :D Emmä kyllä huomannut mitään tössimistä:D Ja ihan mukavaa oli, että sai seuraa varikolla :)
Poista