Girl sä oot vaan instafeimi!

https://www.youtube.com/watch?v=bOgf5fx3BVw&feature=youtu.be

Biisi löytyy myös spotifystä Stetson Brous-Instafeimi

Julkkisponi?

Heippa!
Meillä on mennyt Zokon kanssa oikein kivasti, vaikka koulukiireiden takia en sitä ole hirveän usein kerinnyt käydä moikkailemassa. Olen alkanut pyrkimään liikuttamaan ponia kerran viikkoon, ja tarkoituksena olisi alkaa pikkuhiljaa lisäämään liikutusta, jos omat aikataulut antavat myöden. Tähän mennessä jalka on kestänyt hyvin, mitään reagoimatta liikutukseen. Lenkit ovat kuitenkin olleet melko rentoja, kävelyä melko paljon ja matkan pituus siinä 3-5km. Virtaa tytöllä riittää vähän turhankin paljon, ja pari kertaa ollaankin menty ponin tahdosta ihan johonkin muualle kun tarkoitus, ja vähän turhankin kovalla vauhdilla.

Sunnuntaina meillä oli jännittävä päivä. Kaverini soitti viikko sitten minulle, ja kyseli saisiko ponia lainata. Kuultuani, mitä varten, suostuin heti. Tuollaisissa jutuissa on aina tosi kiva olla mukana, ja päästä näkemään, miten nuo hommat etenevät ennen lopputulosta. Kaverini siis pyysi Zokoa musiikkivideoonsa mukaan, ja sunnuntaina sitten kuvattiin tätä videota.

Kuvaukset sujuivat ihan kivasti, vaikka Zoko olikin aika reippaalla päällä, ja pitkästä aikaa kärryt perässä, niin tyttö oli tosi innoissaan menossa aika vauhdikkaastikkin. Aluksi minä ajoin ponia, ja se oli ihan tottelevainen innostuksesta huolimatta, ja pysyi kyllä hanskassa.
Sitten kaverini hyppäsi kärryille ja kerroin miten poni toimii, sillä hän oli ajamassa ensimmäistä kertaa. Hän oli kuitenkin ihan luottavaisin mielin, ja uskoin, että hän pärjää. Hän ajoi vähän siinä kaverinsa ollessa kyydissä, ja kun he tulivat takaisin hänen kaveri totesi vaan, että "sehän meni kovaa!". Ja muutaman sekunnin päästä tästä, toisen kaverin päästessä kärryistä, lähti Zoko painelemaan kotia päin. Kaverini yritti saada ponia pysähtymään, mutta ei. Lähdimme pakulla perään, niin hän oli sitten lopulta saanut ponin käännettyä. :D Hän sanoi, että nyt loppu tämä ajaminen, ja antoi ponin takaisin minulle. Oli kuulemma hirveä kokemus :D

Menimme vielä takaisin pihalle, ja kuvattiin siinä viellä, niin että Zoko seisoi taustalla. Pakusta kun laitettiin musat päälle, meinasi Zoko lähteä lentoon, vaikka sen pitäisi olla tottunut ääniin, kun raviradoillakin aina soi musiikki ja kuulutukset. Laitoin sitten ponille pumpulit korviin, ja sitten se rauhottuikin, ja seisoi paikoillaan loppuajan. Tuli kyllä tosi hieno video, en malta odottaa, että se julkaistaan 2.12, niin tekin pääsette näkemään sen!

Se aika minkä menetät ei vaan ikinä enään palaudu

Kesä meni nopeasti ohi, siitä huolimatta, että minullakin tuo kesäloma kesti 3kk. Zoko muutti meidän naapuriin Suomenhevos-ruuna Empun kaveriksi kesä-heinäkuun vaihteessa. Tamma on viettänyt siitä asti seuraneidin roolia, ja aika on kulunnut lähinnä kaveria rapsutellessa, syödessä ja lihotessa.

Tuntuu todella haikealta, kun miettii, mitä kaikkea olin suunnitellut Zokon varalle, silloin kuin sen ostin. Ainoa ajatus, mikä päässäni oli, oli se, että tahdon ponin, ja mikään muu ei ole tärkeää. Sitten kun saan ponin, elämällä on tarkoitus, enkä tarvitse mitään muuta. Niinhän se oli, ensimmäiset kaksi vuotta lähes kaikki vapaa-aikani meni tallilla, ja olin todella onnellinen. Kokoajan oli joku tavoite, johon tähdätä. Yritin olla realistinen, ja pitää jalat maassa, mutta olihan siinä toiveena, että kaiken sen treenaamisen jälkeen saavuttaisi jotain suurta. Kumminkin, jo starttiin pääseminen tuntui voitolta. Vaikka aina ennen starttia stressasin koko edeltävän viikon, pidin siitä jännityksen tunteesta. Jokainen starttiin osallistuminen tuntui hyvältä, vaikka harmittihan se vähän aina jälkikäteen jos ei pärjätty.

Mutta tässä lyhyen elämäni aikana jo olen huomannut, että kaikki on vain väliaikaista. Pitää nauttia kaikesta hyvästä silloin kun sitä sattuu olemaan, koska onni ei tosiaankaan ole pysyvää.
Ja niin meilläkin sitten kävi, saavutimme yhden tavoitteen, pääsimme neljään starttiin, paras sijoitus ollen 3. ja silloinkin ponin ravi oli vähän huonohkoa, niinkuin muissakin starteissa, johon syy selvisi sitten jälkikäteen. Ensin klinikalla selvisi, että ponilla on limaa keuhkoissa, jota lähdettiin hoitamaan, ja lihaksien epätasaisuutta erilaisella treenauksella. Kun näistä selvittiin, odotukseni nousivat taas tosi korkealle, kun poni näytti hiitillä 10 sekunttia ennätystä nopeampia pätkiä, vaikka oltiin vain muutama kuukausi jatkettu normaalia treeniä. Mutta ehhei, sitten kävi keväällä tämä pesari-onnettomuus, ja selvisi, että Zokolla on vasemmassa takajalassa kaksi irtopalaa, sekä alkava nivelrikko, joten se oli aikalailla siinä. Kaikki eläinlääkärit, joilta kyselin asiasta, olivat sitä mieltä, että ponia ei kannata leikata. Raviura näyttäisi myös olevan ohi.

c: Heidi Wallin

c: Heidi Wallin

Jotenka siis, nyt poni jatkaa elämäänsä seuraponina. Pari kertaa olen käynyt selästä Zokoa liikuttamassa, mutta kengättömänä poni vähän arkoo kovia teitä, joten lenkit ovat olleet erittäin kevyitä. Pieni haaveilu minulla olisi ponin varsoittamiseen ensi kesänä. Keväällä myös voisin viedä ponin klinikalle tutkittavaksi jalan suhteen. Se ei nimittäin ole turvotellut kauheasti, ja nuo pienet lenkit eivät ainakaan ole vaikuttaneet jalkaan mitenkään.

c: Heidi Wallin

Mitä ihmettä tällä tapahtuu

Hei pitkästä pitkästä aikaa. Voin sanoa nyt rehellisesti, että olen menettänyt täysin intoni tähän blogin pitämiseen. Tuntuu oudolta, sillä vuodesta 2011 olen pitänyt blogia, johon olen aina päässyt kirjoittelemaan fiiliksiä. Toisaalta, lähes koko tämän ajan olen pitänyt omaa blogiani piilotettuna tämän rinnalla, sillä tahdon pitää jonkun henkilökohtaisen päiväkirjan, mihin voin kirjoittaa ihan kaikesta. Tämän blogin suhteen en kuitenkaan oikein tiedä mitä teen. Vaihtoehtoina olisi tauko tai lopettaminen, aika näyttää kumpi siitä tulee. Tällä hetkellä en kuitenkaan koe, että minulla olisi Zokon tilanteesta mitään kiinnostavaa kerrottavaa, paitsi yksi juttu, jonka kerron postauksen lopussa.
Blogia en ole missään tapauksessa poistamassa, koska kaikki postaukset ovat minulle muistoja, enkä halua unohtaa niitä, vaan haluan vielä joskus palata niihin ja muistella kaikkea.

30.6.2015 Melkein tasan vuosi sitten Riksun harkkareista

Zokon kanssa kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta eipä tässä elämässä oikein mikään mene aina niin kuin haluaisi. Viime vuonna päästiin meidän tavoitteeseen, eli raviradoille, mutta menestystä yhtä 3. sijaa enempää ei tullut, enkä ollut oikeastaan missään startissa tyytyväinen poniin. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Keuhkoissa räkää, lihaksissa epätasaisuuksia ja vammoja, ontumisia, ja nyt tämä irtopala-nivelrikko-revähdys mikälie.
Nämä vastoinkäymiset ovat myös vieneet kiinnostukseni tähän blogin ylläpitämiseen. Kenellekkään ei ole kivaa kerrata samoja ikäviä asioita montaa kertaa, saati se, että onko jatkuvaa valitusta mukava lukea? Itse en ainakaan jaksaisi.
En myöskään ole nyt Zokon saikkuillessa käynyt tallilla kovin innokkaasti. 25km ajoa yhteen suuntaan pelkän harjailun ja hengailun takia. Ei houkuta siis kovin usein lähteä tuhlaamaan bensaa turhan takia. Täysihoitotallilla Zoko pärjää kuitenkin ihan hyvin ilman minuakin. Siksipä ei oikeastaan paljoa kirjoitettavaa ole ollut. Toki voisin kertoa omasta elämästäni, mutta en usko, että se kiinnostaa blogin lukijoita kumminkaan kovin paljoa, vaan pääasiassa on Zokon kuulumiset, ja pidänkin sen mielelläni sillä tavoin.

Joten siis sanon nyt alustavasti, että blogi on tauolla. Takeita siihen, että joskus jatkaisin, ei ole.
Ainiin, vielä yksi juttu :) Zoko muuttaa huomenna meidän naapuriin! Ei siis enään pitkää matkaa tallille, vaan voin vaikka kävellä sinne katselemaan ponoa.

Mitäs nyt?

Otsikossa on kysymys, mitä olen saanut kuulla loputtomiin lähiaikoina. Vastaus siihen taitaa olla, että en tosiaan tiedä. Olen Porvoon klinikka reissun jälkeen ollut yhteydessä Laukaalle, Tampereelle, sekä Kouvolaan. Porvoosta eläinlääkäri oli yhteydessä myös Viikkiin. Eli viidestä paikasta olen nyt kysellyt, että mitä mieltä siellä oltaisiin meidän tilanteesta.
Kaikkialta mielipide on ollut aika sama, eli ponilta ei ole järkevää lähteä leikkaamaan irtopaloja, sillä alkavan nivelrikon vuoksi sillä ei olisi paljoakaan merkitystä ponin käytön kannalta.
Kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa toivo hiipua.
Nyt odotellaan vielä Tupamäen mielipidettä asiaan, häntä on suositelleet monet.

Ei olla tehty Zokon kanssa paljoa mitään. Pari kertaa olen miettinyt, että jos lähtisin ajamaan, mutta sitten katson turvonnutta jalkaa, ja muistelen, millaista se on viime kerroilla ollut. Vaikka poni liikkuu tarhassa ihan mielellään, eikä onnu, tuntuu lenkille lähtiessä, että poni ei nauti siitä. Ja rehellisesti sanottuna en kyllä minäkään. Poni tuntuu ihmettelevän, että miksi ihmeessä me mennään niin paljon käyntiä, mutta ravinkin se tiputtaa alas melko nopeasti. Se ei ole sille normaalia käytöstä, vaikka välillä laiskojakin päiviä on, niin se ei silloinkaan ole tuollainen. Kotiinpäin poni on hieman normaalimpi, sillä sinne on hirveä kiire, ja ravissa vauhti meinaa kiihtyä ihan liian kovaksi.
Olen käynyt tallilla lähinnä harjaamassa ponia välillä, ja joka päivä laseroimassa jalkaa. Pari kertaa olemme myös käyneet kävelemässä maasta käsin, mutta sekin on jatkuvaa pysähtelyä ja puskaan vihreän perässä yrittämistä.

Monet ovat kehottaneet minua teettämään Zokolla varsan. Sanoin silloin, kuin ostin Zokon, että voisin joskus teettää sillä varsan. Silloin en kuitenkaan tiennyt vielä, että se hinkuttaa kaulaansa kesäisin, nytkin sillä on jo kaljuja kohtia harjan vieressä. Eli sillä on luultavasti jotain pientä kesäihottumaa. Siinä on yksi syy, miksi en halua Zokolla teettää varsaa, sillä tuo on periytyvä sairaus, ei välttämättä 100% periytyvä, mutta se mahdollisuus on olemassa, ja maailmassa on ihan tarpeeksi tuon vaivan omaavia poneja. Käytön kannalta se ei haittaa, mutta onhan se ponille todella ikävää.
Lisäksi en tunne todellakaan olevani tarpeeksi osaava omistamaan ja kasvattamaan varsaa. Minulla ei ole myöskään millään varaa pitää kahta ponia. Ajattelin myös silloin, kun Zokon ostin, että se saa juosta muutaman vuoden raveissa ensin, ennen varsan teettämistä. Eli en muutenkaan ollut ajatellut sitä näin lähitulevaisuuteen, vaan sitten, kun itsellänikin olisi vakituiset tulot, että olisi mahdollista pitää kahta ponia.

Postauksen kuvat ovat Loviisasta 6.6.2016

Yhdes kuoppa kaivettii mut ei koskaan päästy kiinaan

Ei ole tullut taas vähään aikaan kirjoitettua mitään tänne blogin puolelle.
Facebookissa ja instassa meitä seuraavat on kuitenkin luultavasti edes jotenkin perillä mitä tässä on tapahtunut.
Kerrataan vähän siltikin.
Maaliskuun lopulla Zokolla jäi jalka pesukarsinan kaivoon kiinni, ja ponin jalka turposi, ja se arkoi sitä, joten jäätiin kauden avaus startista Kouvolasta pois, sekä Porin startista.
Odoteltiin ensin, että jalka parantuisi levolla, se kun ei ponia hirveämmin näyttänyt vaivaavan kumminkaan. Zoko vietti kuitenkin sairaslomaa, sillä en viitsinyt ajella turvonneella jalalla.
Huhtikuun alussa oli ensimmäinen klinikkareissu, ja jalasta löytyi irtopala, jota eläinlääkäri epäili kiveksi, koska ei näkynyt mitään kohtaa, mistä luu olisi irronnut. Kaikki muu näytti kuitenkin olevan kunnossa, ja saatiin antibiootti- ja kipulääkekuuri viikoksi. Päätettiin seurata tilannetta, jos "kivi" tulisi ulos jalasta mätimällä.
Viimeviikon perjantaina oli sitten kontrolli käynti klinikalla, ja nyt toinen eläinlääkäri tutkimassa. Zoko ontui edelleen, eikä jalka ollut oikein muuttunut mihinkään. Eläinlääkäri löysi tällä kertaa toisenkin irtopalan jalasta. Luunpinta oli myös ottanut osumaa, ja vuohisnivelessä näkyi vain kuukauden aikana tulleet alkavat nivelrikko muutokset.
Eläinlääkäri totesi, että kannattaa varautua siihen, ettei ponia välttämättä nähdä enään raviradoilla.

Eli melkoisen paskoja uutisia tuli. Ollaan tehty ponin kanssa niin paljon töitä, että päästäisiin radalle taas, ja nyt käy jotain tälläistä.
On niin turhautunut olo. En ole varmaan, koskaan elämässäni tuntenut itseäni näin epätoivoiseksi. En tiedä mitä pitäisi tehdä, ja tuntuu, että kaikki mitä teen on väärin.

Nyt aina kun menen tallille, ja katson Zokoon päinkään, meinaan purskahtaa itkuun.
Olen aina sanonut, että jos Zokosta ei ole ravuriksi, en voi pitää sitä, koska pelkkä "huvikseen" reenaaminen ei riitä minulle, haluan, että minulla on joku tavoite, muuten se tuntuu turhalta.
Ja nyt minulle on sanottu, että Zoko ei välttämättä voi juosta enään kilpaa, joten oloni on todella ristiriitainen.
En haluaisi luopua Zokosta. Ilman sitä minulla ei ole mitään.

Tätä ei ihan odotettu..

Heippa! Saatiin Zokolle klinikka aika 29.4 perjantaiksi, kun sen jalka on nyt ollut pesupaikalla kiinnijäämisen jälkeen turvonnut jo kuukauden verran.
Ponille tehtiin ensimmäisenä ontumatutkimus, jossa parhaimmillaan vasemman takajalan reaktio oli 4/5, eli kaikki ei tosiaan ole kunnossa.
Seuraavana sitten ponin jalasta otettiin röngtenkuvia vähän jokapuolelta, ja luut olivat ihan kunnossa, kaikki oli ehjää. Mutta.. Turvotuksen kohdalla röngtenissä näkyi ihon alla jokin tuntematon esine, ehkä luunsirpale tai luultavammin hiekanjyvänen.
En ole huomannut, että ponilla olisi ollut jalassa mitään haavaa missään vaiheessa, ja olen monesti kopeloinut kuitenkin jalkaa. Mutta onhan se ihan mahdollista, että tuo on jäänyt huomaamatta, kun löydetty jälki jalassa oli kuitenkin niin pieni.
Jalka ultrattiin vielä, ja sitä varten se täytyi klipata, jolloin jalasta löytyi pienen pieni rupi, joka ei ollut kuitenkaan samassa kohtaa, kuin röngtenillä nähty esine, mutta se on voinut toki liikkua jalan sisällä.
Ultrauksessakin kaikki näytti ehjältä, tuntematon esine näkyi myös edelleen ultrassakin.
Zoko sai nyt antibiooti- ja kipulääkekuurin, ja kuukausi odotellaan, jos esine alkaisi mätänemään jalasta ulos, tai sitten se kapseloituu sinne, eikä haittaa Zokon elämää mitenkään, tai sitten se joudutaan leikkaamaan pois, mikä olisi kuitenkin todella haastavaa, sillä esine on max. 8mm pituinen. Nyt toivotaan vaan parasta sitten.
Ponia saa liikuttaa ontumisen rajoissa, eli lähinnä käyntiä. Zoko kuitenkin itse huolehtii liikunnastaan aikas hyvin, eilenkin oli karannut, ja vetänyt järjetöntä rallia tallin pihassa..