Mitä ihmettä tällä tapahtuu

Hei pitkästä pitkästä aikaa. Voin sanoa nyt rehellisesti, että olen menettänyt täysin intoni tähän blogin pitämiseen. Tuntuu oudolta, sillä vuodesta 2011 olen pitänyt blogia, johon olen aina päässyt kirjoittelemaan fiiliksiä. Toisaalta, lähes koko tämän ajan olen pitänyt omaa blogiani piilotettuna tämän rinnalla, sillä tahdon pitää jonkun henkilökohtaisen päiväkirjan, mihin voin kirjoittaa ihan kaikesta. Tämän blogin suhteen en kuitenkaan oikein tiedä mitä teen. Vaihtoehtoina olisi tauko tai lopettaminen, aika näyttää kumpi siitä tulee. Tällä hetkellä en kuitenkaan koe, että minulla olisi Zokon tilanteesta mitään kiinnostavaa kerrottavaa, paitsi yksi juttu, jonka kerron postauksen lopussa.
Blogia en ole missään tapauksessa poistamassa, koska kaikki postaukset ovat minulle muistoja, enkä halua unohtaa niitä, vaan haluan vielä joskus palata niihin ja muistella kaikkea.

30.6.2015 Melkein tasan vuosi sitten Riksun harkkareista

Zokon kanssa kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta eipä tässä elämässä oikein mikään mene aina niin kuin haluaisi. Viime vuonna päästiin meidän tavoitteeseen, eli raviradoille, mutta menestystä yhtä 3. sijaa enempää ei tullut, enkä ollut oikeastaan missään startissa tyytyväinen poniin. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Keuhkoissa räkää, lihaksissa epätasaisuuksia ja vammoja, ontumisia, ja nyt tämä irtopala-nivelrikko-revähdys mikälie.
Nämä vastoinkäymiset ovat myös vieneet kiinnostukseni tähän blogin ylläpitämiseen. Kenellekkään ei ole kivaa kerrata samoja ikäviä asioita montaa kertaa, saati se, että onko jatkuvaa valitusta mukava lukea? Itse en ainakaan jaksaisi.
En myöskään ole nyt Zokon saikkuillessa käynyt tallilla kovin innokkaasti. 25km ajoa yhteen suuntaan pelkän harjailun ja hengailun takia. Ei houkuta siis kovin usein lähteä tuhlaamaan bensaa turhan takia. Täysihoitotallilla Zoko pärjää kuitenkin ihan hyvin ilman minuakin. Siksipä ei oikeastaan paljoa kirjoitettavaa ole ollut. Toki voisin kertoa omasta elämästäni, mutta en usko, että se kiinnostaa blogin lukijoita kumminkaan kovin paljoa, vaan pääasiassa on Zokon kuulumiset, ja pidänkin sen mielelläni sillä tavoin.

Joten siis sanon nyt alustavasti, että blogi on tauolla. Takeita siihen, että joskus jatkaisin, ei ole.
Ainiin, vielä yksi juttu :) Zoko muuttaa huomenna meidän naapuriin! Ei siis enään pitkää matkaa tallille, vaan voin vaikka kävellä sinne katselemaan ponoa.