Mitä meille kuuluu?

Noh, ei kovin hyvää.
Zokon jalka on edelleen turvoksissa siitä pesarin kaivoon kiinni jäämisestä.
Olen kylmännyt jalkaa joka päivä 30min, ja muuten poni on saanut ihan vain olla. Se ei onnu, eikä muutenkaan näytä, että jalka vaivaisi ponia kauheasti, se riehuu tarhassa ihan normaalisti.

Turvotus ei ole enään ihan niin paha, kuin aikaisemmin, mutta silti turvotusta on yhä. Vuohisen etuosassa on myös kummallinen kova patti. Jalka ei oikeastaan muutu kylmäämisestä mihinkään, turvotus ei juurikaan laske, mutta olen kylmännyt sitä silti, koska ainakin itselle tulee olo, että edes yrittää. Nyt pitäisi saada varattua klinikalle aika.

Kengittäjämme sanoi yksi päivä, että kun Zokolla on ollut jalka niin pitkään turvoksissa, siellä on pakko olla jotain. Hän kertoi omasta hevosestaan, jolla oli mennyt kai joku jännetuppi katki tai jotain, oli ollut vähän samanlainen juttu kuin Zokolla luultavasti nyt. Ja tämä hevonen oli juossut sillä jalalla vielä yhden startin, ja tullut kolmanneksi, mutta sitten se oli mennyt teuraaksi.

Joten ei näytä nyt kovin hyvältä asiat. En keksi mitään, mikä muukaan siellä jalassa voisi olla, kuin jännevamma. Ne ovat sellaisia, että toipuminen kestää lähes puoli vuotta, ja sen jälkeen vielä kuntoutus, eikä ole mitään takeita, että jalka kestäisi enään ravi käyttöä, sillä jännevammat uusiutuvat todella helposti.

Mutta nyt koitetaan ensin päästä klinikalle, ja katsotaan mitä siellä sanotaan, ennen kuin aletaan yhtään enempää maalailemaan piruja seinille.

Poninomistamisen huonot puolet

Kaikki aina sanovat, miten ihanaa olisi omistaa oma poni. Saat ihan itse päättää mitä teet ponin kanssa. Voit tehdä sen kanssa mitä ikinä haluat. Parhaimmillaan poni on paras ystäväsi, ja luotatte toisiinne lähes 100%. Ponin kanssa voi saavuttaa vaikka mitä!

Mutta ponin omistamisessa on myös huonoja puolia.
-Olet itse täysin vastuussa elävästä olennosta
Jos sinulla on esim. poni ylläpidossa tai vuokralla, useimmiten päävastuu on omistajalla, ei sinulla itselläsi, vaikka siinäkin voi olla paljon vastuuta, ei se useimmiten ole sama kuitenkaan, kuin omistaessa ihan oma poni. Kaikki, mitä ponille käy on sinun vastuulla.

-Ponin pitäminen ei ole mitään halpaa puuhaa
Ensimmäisenä on ponin ostohinta jo aikamoinen summa. Jos sillä ei tule tavaroita mukana, myös kaikki valjaat, kärryt, loimet yms. ovat melkoisen tyyriitä.
Se ei ole kumminkaan se suurin rahareikä ponin omistamisessa. Joka kuukausi ponin tallipaikkaan (oli se sitten omassa pihassa tai täyshoitotallilla) menee rahaa. Rehut myös maksavat aika paljon, ja useimmiten hyvään rehuun halutaan panostaa sen verran, että mitään halpisruokia ei syötetä. Yksi säkki kestää riippuen päivä annoksesta ehkä kuukauden verran.
Poni on myös kengitettävä meillä ainakin 6 viikon välein. Erikoisemmat kengät, joita usein raviponeillakin on, maksavat vähän lisää, ja talvella hokit myös.
Hiiteille ja raveihin kuskaamiset eivät myöskään ole ilmaisia, ja välillä raveissakin on ilmoittautumismaksu.
Eläinlääkärikuluja tulee joka vuosi vähintään rokotuksesta ja hampaiden raspaamisesta, nuorilla poneilla esimerkiksi raspausväli saattaa olla puoli vuotta.
Tapaturmien sattuessa myös saattaa tulla eläinlääkärikuluja.
Ponilla kannattaa myös olla vakuutus, joka maksaa tietyn määrän rahaa vuodessa vähän vakuutuksesta riippuen. Siihen kannattaa kyllä panostaa, hyvä vakuutus on ainakin meillä ollut todella avuksi!
Mulla menee Zokoon vuodessa karkeasti arvioiden 5000€

-Ennemmin tai myöhemmin joudut vaikean päätöksen eteen, oli se sitten ponin myyminen, ylläpitoon antaminen, vuokraaminen tai pois laittaminen.
Jos jostain syystä tulee tilanne, että et pysty enään hoitamaan itse poniasi, sen kannalta parasta on löytää sille uusi koti.
Tälläisessä tilanteessa minulle olisi vaikea ainakin ajatella, että jossain muualla minun ponillani olisi parempi olla. Ponin kannaltahan se olis loistavaa, mutta epäonnistuneeksi siinä itsensä tuntisi.
Joissain tilanteissa ponin kokonaan pois laittaminen on sille armeliain ratkaisu, jos poni on esimerkiksi tosi vanha ja huonokuntoinen, eikä sitä pysty enään pitämään tai jos ponille käy joku todella paha onnettomuus, josta selvviämis todennäköisyydet ovat todella pienet. Tälläisessä tilanteessa päätös on omistajalla. Täytyy pystyä päättämään toisen elämästä.
-Kun omistat ponin, sinun on sitouduttava siihen
Jos on vaikka  pitkään sateista, et voi jäädä kotiin lämpimään, vaan poni on hoidettava säästä huolimatta. Jätän minäkin välillä liikuttamatta Zokon, jos on ihan järkky sää, mutta jos esimerkiksi on monta viikkoa sateista, ei ponia voi vain seisottaa sisällä koko sitä aikaa.
Vapaa-aikaa on vähemmän, poni on hoidettava ja treenattava, vaikka kavereitakin olisi kiva nähdä.

-Aina ei voi onnistua
Ponin kanssa tulee helposti takapakkia, tulee sairaslomia, lihasjumeja, irtokenkiä, ontumisia, haavoja yms. Aina ei voiteta tai edes päästä kilpailemaan asti.

Tärkeintä mitä mulla on

Mulla ja Zokolla on tiistaina vuosipäivä.
Kaks vuotta sitten kirjotin nimen paperiin, ja Zoko siirtyi mun omistukseen. Aika on kulunut ihan järkyttävän nopeesti, vaikka paljon onkin ehtinyt tapahtua.

Ekoina päivinä, kun Zoko oli tullut Ilolaan, en olisi millään malttanut olla tallilta poissa, vaan oisin voinut viettää siellä koko päivän, ja vaikka yönkin.
Monesti istuin vain ja katselin kun Zoko söi heiniään karsinassaan.

Muistan kun Zoko oli ollut ehkä pari viikkoa korkeintaan Ilolassa, kun se karkasi karsinastaan, siitä se vaan ponnisti oven yli toisen hevosen perään, onneksi se juoksi melkein heti luokseni, mutta silti pelästyin. Ponille tuli jalkaan pieni naarmu, ja jo se sai minut itkemään karsinan pohjalla.
Vaikka yritän aina olla positiivinen, Zokon kohdalla pelkään aina pahinta, ponin menettämistä.
Tuon naarmun kohdalla vain pelästyin sitä karkaamista, ja sitä, jos poni ei olisikaan juossut luokseni, vaan painellut vaikka autotielle. Otan todella raskaasti kaikki vastoinkäymiset Zokon kanssa.

Olen aina yrittänyt pitää Zokoa kuin kukkaa kämmenellä. Tämä ei tarkoita, ettei ponilla olisi rajoja tietenkään. Tahdon hoitaa ponin aina mahdollisimman hyvin ja olen äärimmäisen tarkka Zokosta, sekä sen varusteista.

Vielä näin kahden vuoden jälkeenkin jaksan ihmetellä, miten mulla voi olla jotain noin täydellistä. Sitä on vaikea uskoa todeksi. Vieläkin kahden vuoden jälkeen istun usein Zokon karsinassa katsellen, kuinka se syö heiniään. Musta tuntuu, että kun juttelen Zokolle, se ymmärtää mua.

Tietenkään Zoko ei ole mikään huippuraviponi, eikä muutenkaan välttämättä täysin "unelmaponi", mutta mulle se on täydellinen. Zoko pitää mut järjissäni, vaikka se välillä myös koettelee sitä. Zoko on tärkeintä mitä mulla on.