Historiaa: Zoko

Nyt kun päästiin uuden vuoden postauksen myötä vauhtiin tässä vanhojen muistelussa, niin sain idean, että kerron vähän Zokon menneisyydestä, sen verran kuin itse vain tiedän.

Zoega on syntynyt 14.5.2011 Ruotsissa, ymmärtääkseni ihan siellä rodun alkuperässä, Gotlannin saarella. Ruotsissa ollessaan poni ehti käydä yhdessä näyttelyssä, ja se palkittiin I-palkinnolla ja luokkavoitolla. Parin kuukauden ikäisenä Zoega matkusti emänsä Karamellin kanssa Suomeen uudelle omistajalleen Somerolle, Kiperän tallille Satamoille. Heillä poni vietti ensimmäiset vuotensa, ja ponia kutsuttiin siellä Soosiksi.

Joulukuussa 2012 Zoega muutti ylläpitoon Marjukalle Poriin. Siellä ponia kutsuttiin Ellaksi. Ella jatkoi raviponiksi opettelua siellä, Satamoilla poni oli toiminut jo ohjasajossa, ja pian sai kärryt perään. Myös näyttelyissä poni kävi ainakin 6.7.2013 Kokemäellä Gotlanninrussien rotunäyttelyssä. Sielä se sai II-palkinnon. Syyskuussa 2013 Zoega palasi taas Satamoille.

Sitten päästäänkin siihen miten Zoega päätyi minulle. Olin jo syksystä 2013 asti katsellut myytäviä russ-poneja. Halusin Gotlanninrussin, koska poniraviurheilu on lähellä sydäntäni, ja haluan itse ajaa kilpaa ponillani.Shetlanninponi on kumminkin aina ollut lempirotuni, mutta nykyään kyllä russit kiinnostaa enemmän.
Vaatimuksia ponilleni oli siis, että se on Gotlannin russ, ei liian kallis, terve, suht hyvällä ennätyksellä, mielellään ruuna ja iältään 5-9. Poni ei myöskään saanut asua liian kaukana, että ei tarvitse toiselle puolelle suomea mennä sitä hakemaan Myöskin erikoisemmat väritykset kiinnostivat minua, ja haaveissani olikin vaalea rautias liinaharjalla, musta valkoisella päämerkillä tai ruunivoikko. Mutta kuten yksi kaverini sanoi, jos haluan noiden kriteerien täyttyvän, en ikinä löydä ponia.
Löysinkin monia ehdokkaita, ja kävin raveissakin katsomassa oitakin myynnissä olevia poneja. Vikas Rondex oli yksi poneista johon ihastuin kovasti. Ja se vielä voitti sen startin missä käytiin katsomassa. Tässä vaiheessa äiti ei ollut ihan samaa mieltä ponin ostamisesta, ja ei halunnut, että ostan ruunaa. Vince Wee oli myös yksi poni jota katselin, sekä Sivert ja Ahonlaidan Lakeija. Ne taisivat kumminkin olla sen verran kaukana, että ne unohtuivat. Hauskaahan tässä oli se, että pääsin sitten ajamaan Ahonlaidan Lakeijaa raveissa, kun se muutti tuohon lähelle. Ja myös noista muista poneista olen vielä kuullut jälkikäteen, kun Sipe oli Zokon seurana Vermossa hiitillä, ja Vinski on ollut samassa startissa meitä vastassa.
Mutta takasisin Zokoon.

Huhtikuussa oli yksi niistä monista viikonlopuista, joina en olisi millään halunnut lähteä harjuun. Katseltiin siinä ennen bussille lähtöä myytäviä poneja, ja Heidi löysi 3 vuotiaan Zoega II:n. En itse ihastunut Zokoon mitenkään ensisilmäyksellä, (toki tuossa vaiheesa ajatusmaailmani oli vähän sellainen, että mikä tahansa kelpaa...) sillä en ollut ajatellut ihan noin nuorta, ja sellaista jolla olisi jo startteja alla, ja että ponilla pääsisi heti ajamaan kilpaa. Mutta olihan pieni Zokokin tosi suloinen, vaikka ei täyttänyt täysin "vaatimuksiani" eikä ollut haaveilemani rautias tms. mutta eihän Zoko kuitenkaan mikään ihan täysin perus russin värinen ole. Ja ajatus siitä, että saa valmentaa ponin alusta asti kiehtoi myös minua, ja koska äiti oli niin ihastunut Zokoon, niin ajattelin tietenkin mahdollisuuksia siihen, että oikeasti saisin ponin, vaikka en siihenkään uskonut oikeasti kuin vasta silloin kun papereita alettiin kirjoittaa, ja odotin vain sitä hetkeä, kun joku sanoisi että en saisikaan Zokoa oikeasti, vaan että se olisi ollut vain huijausta.

Jokatapauksessa, lähdiin siis surkeana Harjuun taas, enkä edes ajatellut Zoegaa. Bussissa ollessani Heidi laittoi minulle viestin, jossa oli kuva sähköpostista Zokon omistajalle. Sitten äitini soitti minulle, ja kertoi, että tosiaan laittoivat viestiä Idalle. Reaktioni tähän oli vain jäätyminen, kun kyyneleet vaan alkoi valua silmistä siitä ilosta ja hämmennyksestä. En oikein vieläkään uskonut, että oikeasti voisin saada ponin, ja muistan kun vielä kaverilleni taisin viikolla kirota, että ei saatana jos ne vaan kusettaa.

  

Viikon aikana sain sitten kuulla, etttä viikonloppuna tapahtuisi jotain.. Arvasin kyllä tästä, että mentäisiin katsomaan ponia. Viikon aikana selasin läpi Kiperän tallin blogin kaikki postaukset missä luki jotain Zoegassta, ja myös Marjukan blogin luin läpi. Hänen blogissaan olinkin käynyt aikasemminkin, ja muistin sieltä lukeneeni Zoegasta aikasemminkin. Perjantaina lopetin harjussa, ja äiti ja Heidi tulivat autolla hakemaan minua, ja kotimatkalla sitten kertoivat, että tosiaan mentäisiin lauantaina Somerolle katsomaan tätä Zoegaa.. Äiti painotti tässä vaiheesa, että en sitten osta sitä ensimmäistä ponia, jota käydään katsomassa, vaan kokeillaan vaan. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Mietin jo valmiiksi miksi kutsuisin Zoegaa, kun Soosi ja Ella nimet ei ihan miellyttäneet. Ella on kyllä kaunis nimi, mutta ei Zoega näytä mielestäni Ellalta, ja tallilla, mihin Zoega pääsi asumaan, on jo shetlanninponi nimeltään Ella, niin se olisi ihan hassua. Ja Soosikin on ihan suloinen nimi, mutta sekään ei oikein Zoegalle istu. Vähän aikaa sitä mietin, ja sitten se vaan tuli. Zoko, se on lyhyt ja ytimekäs, ei tarkoita oikeastaan mitään, ja jotenkin se vain tuntui oikealta. Ihmiset, jotka vain kuulee Zokon nimen, eikä näe sitä kirjoitettuna, luulevat usein, että se on tyyliin Choko tai joku vastaava, mutta eipä sillä niin väliä ole.

19.4. Kun sitten päästiin Somerolle, pääsin ajamaan Zokolla. Se seisoi aika hyvin paikallaan valjastaessa, ja vaikutti oikein kiltiltä tapaukselta. Ajoin Zokolla pellolla/laitumella, ja Zoko oli vähän vino vasemmalle, eikä oikein tahtonut kääntyä oikealle. Se myös osoitti vähän mieltään keulimalla ja pukittamalla. Hymyilin vain ajaessani ponilla, juuri vähän asennetta pitääkin olla. Poni vaikutti oikein kivalta. Purkasin ponin, ja siinä seisottiin hetken ja keskusteltiin siitä, että otetaanko poni vai ei. Zoko painoi päänsä syliini ja nojaili päällään minuun, ja tottakai sulin siinä, vaikka olinhan jo ajaessa sillä aika ihastunut poniin.

Loimitettiin Zoko ja vietiin se tarhaan, missä se heti meni piehtaroimaan

Sen jälkeen mentiin sisälle, ja kirjoitettiin paperit. Jätettiin poni Someroon, ja sovittiin, että he tuovat ponin uudelle tallille, kun ovat samaan suuntaan parin viikon päästä tulossa.

Kotimatkalla, ja vielä monta kuukautta hoin vaan "mulla on poni" :D En vaan voinut uskoa sitä todeksi. Sinä aikana, kun odottelin, että Zoko tulee kotiin, hommattiin kaikki tarpeellinen valmiiksi. Sinä päivänä, kun Zokon oli määrä tulla, mentiin tallille odottelemaan, ja laittamaan kaikki valmiiksi.

Siellä odotellessa, ehdin monta kertaa miettimään, että mitä jos jotain on sattunut, ja en ikinä saakkaan Zokoa kotiin.

Sieltä se kumminkin lopulta tuli, ja laitettiin se Ellan ja Rollan kanssa samaan tarhaan. Siellä ne saivat hengailla jonkun aikaa, kunnes otin Zokon harjattavaksi käytävälle, ja käytiin eka kävelylenkki taluttaen samana päivänä.

Näin meidän yhteinen taipaleemme, jota nyt on takana jo 8kk siis alkoi.

Kiitos postauksen kuvista Ida Satamo. Kuvissa Zoko on 0-2,5 v (:

Tervetuloa 2015, hyvästi 2014

Heippa.

En todellakaan tiedä, miten aloittaisin tän postauksen, saati sitten muutenkaan mitä kirjoittaisin tähän. Mitkään sanat ei vaan riitä kuvailemaan tätä vuotta. Päätin, että kertaan vain lyhyesti kaikkea mitä tänä vuonna on ehtinyt tapahtua.

Alkuvuodesta olin vielä Harjussa, ja katselin myytäviä poneja silmä kovana, vaikka en siinä vaiheessa edes ollut saanut mitään lupaa omaan poniin. Vaikka en tuolla koulussa olisi halunnut olla, niin meillä oli lukiotunneilla ainakin tosi hauskaa parin luokkalaisen kanssa aina, ja ei sitä aikaa pahalla voi muistella. Vaikka touhu harjussa oli melkein aina naurettavaa, niin olipahan hauskaa.

Huhtikuussa oli yksi niistä monista viikonlopuista, joina en olisi halunnut millään lähteä harjuun. Katseltiin siinä ennen bussille lähtöä myytäviä poneja, ja Heidi löysi 3 vuotiaan Zoega II:n. Viikon aikana sain sitten kuulla, etttä viikonloppuna tapahtuisi jotain.. Arvasin kyllä tästä, että mentäisiin katsomaan ponia. Oltiin puhuttu äidin kanssa siitä, että menen puhumaan opolle koulun lopettamisesta. Saman viikon aikana meninkin puhumaan opolle, mutta hän oli jyrkästi koulun lopettamista vastaan ja suorastaan nauroi minulle päin naamaa, kun sanoin haluavani lopettaa jo tällä viikolla. Hän sanoi sitä, että ei se ihan niin nopeasti hoidu. Hän myös uhkaili jotain, että kun en pääse yhteishaussa hakemiini paikkoihin, niin jotkut tyypit tulevat kotiovelleni raahaamaan minut johonkin ja syrjäydyn ja sitä rataa. Järkytyin tästä, ja kerroin siitä äidilleni. Äiti totesi, että tulee perjantaina Heidin mukaan hakemaan minut ja kamani harjusta, että minun ei sinne tarvitse enään mennä. Perjantaina keskusteltiin opon kanssa asiasta äitini kanssa, ja yhtäkkiä siinä ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa siinä lopettamisessa, vaan asia hoitui yllättävän nopeasti, ei mennyt puolta tuntiakaan.. Sitten kun lähdettiin kotia kohti, niin äiti ja Heidi paljastivatkin, että tosiaan mennään lauantaina Someroon katsomaan Zoegaa. Äiti painotti tässä vaiheesa, että en sitten osta sitä ensimmäistä ponia, jota käydään katsomassa, vaan kokeillaan vaan. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään.

Se perjantai ja lauantai sitten kun mentiin Zokoa testaamaan, oli kyllä tämän ja vuoden parhaita päiviä, ja oikeastaan koko elämäni parhaimpia päiviä.

Zokon kanssa tutustuttiin toisiimme, ja alettiin pikku hiljaa treenailemaankin. 11.5 meille syntyi myös Dinan pennut, ja se olikin aikamoinen päivä. Katseltiin euroviisuja, kun Dina alkoi käydä levottomaksi, ja äiti sanoikin joskus kun kello alkoi olla 24, että Dina synnyttää tänään. Niimpä kasvattaja kutsuttiin paikalle. Itse menin siinä vaiheessa sänkyyn kun alkoi jo väsyttää, mutta enhän minä unta saanut. Parin tunnin päästä havahduin siihen, että porukat oli lähdössä johonkin. Nousin katsomaan, ja he kertoivat lähtevänsä eläinlääkärille, kun ei pentuja vieläkään näy. Matkalla eläinlääkärille syntyikin väärinpäin tyttö pentu autoon, joka ei ensin hengittänyt. Äiti sitten alkoi hiromaan pentua vähän, ja niin se alkoikin hengittämään. Loput kaksi urospentua syntyivät eläinlääkärissä, toinen myös väärinpäin. Tällä aikaa minä itse olin kotona hereillä, ja mietiskelin, että miten siellä menee, että tuleeko yhtään koiraa kotiin. Lopulta joskus aamusta tuli kylmälaukussa peittoihin käärittynä kolme mustaa marsun näköistä otusta. Tyttö-pentu, Luna jäi meille kotiin, ja urokset nykyään Rommi ja Unto löysivät molemmat hyvät kodit, vaikka Rommin kohdalla olikin aluksi vähän säätöä, ja ekasta kodista poika palautui meille neljän päivän jälkeen. Sitten poika majaili kasvattajalla vähän aikaa, ennen kuin löysi nykyisen kotinsa.

28.6. Pääsin taas pitkästä aikaa starttaamaan raveissa Loviisassa, ja se olikin toka starttini. Talven olin satunnaisesti ajanut Sannaisissa yhtä russ-ruunaa, Mannia. Ponin omistajan kanssa oltiin puhuttu, että jos Mannin kanssa mentäisiin kesällä starttiin. Zokon tultua mulle lopetin satunnaiset käynnit Sanaisissa, mutta lupasin silti ajaa Mannilla kesällä raveissa. Ninalle, Mannin omistajalle tuli toinenkin russ-ruuna, Mannin veli Leija. Nina pyysi minua testaamaan Leijaa, sitä kun oltiin reenattu entisellä omistajalla raveja varten, että jos se olisi lupaavampi tapaus. Heidi oli mukanani silloin kun testasin Leijaa, ja sovittiin sitten lopulta, että Heidi voisi ajaa Mannia raveissa, ja minä Leijaa.
Käytiin hiitillä ponien kanssa, ja vaikutti ihan ookoo poneilta. Niimpä ilmoitin ponit Loviisaan, mutta siellä ei mennyt kovin hyvin. Leijan startti päättyi hll, ja Manni esitti todella surkean ajan, ja hölkötteli kuin milläkin sunnuntaikävellyllä. Ei kuitenkaan vielä luovutettu tähän, vaan seuraava startti oli 6.7 Lahdessa meni jo vähän paremmin, vaikka ajat ei vieläkään päätä huimannut. Leija oli 6. 3.01,2 ja Manni 7. 3.02,4. parantaen ennätystään n. 33s. Lämmitin Leijaa vähän turhan paljon kuuman sään huomioon ottaen, ja siksi se ei ollut startissa parhaimmillaan.
Seuraava startti oli Orimattilassa 8.8, ja siellä Leija hylättiin taas liioista laukoista, kun tyhmänä menin jättämään sekin, korvahuput ja kiintomartsan pois, kun hiitillä meni hyvin sillä tavalla. Startissa se stressasi niin paljon, että olisi todellakin tarvinnut kaikki nuo. Manni taas oli 5. ajalla 2.59,1.
Vielä yhteen starttiin ilmoitin pojat, Porvooseen 23.8, vaikka ei olisi paljoa huvittanut viime kerran jälkeen enään. Vaihdettiin Heidin kanssa ajettavia, koska Heidi on parempi laukkaherkkien kanssa, kuin minä, koska hän osaa pitää tasaisemman tuntuman kokoajan. Leijalla menikin paljon paremmin kuin ennen ja se oli 2. ajalla 2.53,7. Manni taas oli 4. ajalla 3.03,8. Manni oli lämpässä tosi hyvän tuntuinen ja reipas, mutta startissa ei enään tuntunut huvittavan. Saatiin ponien voittosumma auki, Mannille 20e ja Leijalle 50e.

Ennen Orimattilan starttia käytiin myös nopealla viikonloppu visiitillä meidän mökillämme Savonlinnassa. Zoko raaputti häntäänsä ja tukkaansa tähän aikaan tosi pahasti, ja oisin mielummin halunnut olla kotona hoitamassa ponia. Oli kumminkin ihan kiva reissu, mutta olin tosi iloinen kun lähdettiin sieltä, ja pääsin katsomaan Zokoa.
Koulut alkoi elokuussa myös, ja pääsin opiskelemaan unelma-ammattini, parturi-kampaajaksi.
9.8 Oli Vermon poninäyttelyt. Esitin ekaa kertaa itse ponia näyttelyissä, ja vieläpä omaa ponia. Näyttelyt ei mennyt ihan putkeen, ja suoraan sanottuna olin aika pettynyt. Zoko oli luokkansa viimeinen, ja sain III-palkinnon. Vaikka tämän sanottua vaikutan huonolta häviäjältä, niin samapa tuo. Mielestäni ei ollut reilua, että luokan voitti poni, jonka häntä oli leikattu todella lyhyeksi. Muutenkin järjestys oli päinvastainen mielestäni, vaikka en mikään tuomari olekkaan. Aina ei voi voittaa ja silleen.

16.8 oli aivan mahtava tapahtuma Hartwall areenalla, Tubecon. 2014 vuoden aikana aloin vasta pikkuhiljaa seuraamaan vlogaajia, ja oikeastaan ainoat, ketä Tubeconissa olijoista tiesin oli Justimusfilms, Soikku, Phoolivlog ja tietysti esiintyjistä Kasmir, Musta Barbaari, TCT ja Lieminen, sekä Robin jonka Parasta just nyt video oli ensi-illassa tubeconissa. Mentiin tapahtumaan parhaan kaverini, hänen poikaystävänsä ja poikaystävän veljen kanssa. Lippujen kanssa oli säätöä, muilla oli liput valmiina, mutta Sandra hävitti omansa jotenkin, ja minunkin piti käydä ovilta ostamassa lippu. Säädön ja jonojen takia missattiin Kasmirin esitys. Tuota, ja sitä lukuunottamatta, että en saanut Robinin nimmaria tai yhteiskuvaa hänen kanssaan, päivä oli ihan mahtava! Oli tosi siistiä nähdä ihmisiä, keitä on aikaisemmin nähnyt vain tietokoneen ruudun kautta. Tämä oli yksi vuoden siisteimmistä päivistä ja ihan varmasti menen 2015 tubeconiin  myös.

20.8 Käytiin Zokon kanssa ekaa kertaa radalla Loviisassa. Oli sateinen päivä, ja aluksi ajettiinkin aikamoisessa kaatosateessa. Olin vielä valmiiksi flunssassakin. Onneksi lopulta sade lakkasi, ja olin todella tyytyväinen poniin, joka meni tosi hyvin ensimmäisen ratakäyntinsä.

Syyskuussa käytiin Vermossa hiitillä, seuranamme Janina ja Sivert poni. Zoko käyttäytyi todella huonosti, ja olin erittäin pettynyt siihen. Myös ratsastaessa Zoko pukitteli ja työnteko ei muutenkaan maistunut. Zoko sai pitää viikon lomaa kokonaan. Hampaat raspattiin, ja yritin saada hierojaa, mutta hänellä oli sähköpostin kanssa ongelmia. Loman jälkeen Zoko meni kumminkin taas paljon mieluisammin ja ei ollut enään tympääntyneen oloinen.

29.9 Zokolla oli taas näyttelyt Savijärvenkartanolla Sipoossa. Nämä oli hippoksen näyttelyt, ja tavoitteena oli vain saada virallinen mittaustulos. Yllätyttiin kumminkin positiivisesti, kun Zoko saikin II-palkinnon ja hyvän arvostelun. Poni myös käyttäytyi tosi hienosti.

7.10 aloin liikuttaa Rollaa myös pari kertaa viikossa.

15.10 Käytiin siskojen kanssa Linnanmäellä, valokarnevaalissa. Suurimpana syynä sinne menoon oli se, että esiintymässä oli lempiartistini, Mikael Gabriel. Olen myös aina halunnut käydä valokarnevaalissa katsomassa, miltä linnanmäki näyttää pimeällä laitteiden valojen loistaessa. Illan ykkösjuttu oli tottakai MG:n esiintyminen, ja vaikka olikin tosi kylmä, ei se haitannut yhtään, oli niin ihanaa nähdä livenä hänet. Tämäkin oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista.

12.11. Päästiin koulun takia tekemään Porvoon taidetehtaalle yhden luokkalaiseni, ja kakkosvuoden opiskelijan kanssa tekemään kilpailun esiintyjille kampauksia. Tämä päivä oli ihan mahtava, ja tämän päivän kruunasi Uniikin esiintyminen. Oltiin Uniikin kanssa samalla bäkkärillä, ja niimpä päästiin ottamaan Uniikin keikan jälkeen yhteiskuvat hänen kanssaan. Yks vuoden parhaimmista päivistä taas !

Zokolla kävi myös ekaa kertaa hieroja 21.11. Selvisi, että ponilla on revennyt oikeasta reidestä lihaskalvo, ja pidettiin Zoko pari viikkoa kevyeelä liikunnalla. Samaan aikaan lisäsin Rollan liikutusta, ja nyt liikutan sitä neljä kertaa viikossa. Loman jälkeen Zoko on ollut parempi, mutta ei ehkä ihan entisensä kumminkaan. Ei pääse ainakaan vielä samoja vauhteja, kuin ennen lomaa. Tällä hetkellä kummankin ponin kanssa sujuu aika hyvin, ja se on todella kiva juttu.

Vuoteen on siis mahtunut niin ylä- kuin alamäkiäkin, mutta niinhän se aina on. Onneksi hyviä hetkiä on kumminkin ollut enemmän kuin huonoja, ja toivotaan, että seuraavakin vuosi sujuu näin hyvin, ellei vieläkin paremmin.

Tavoitteita vuodelle 2015:

-Zoko starttiin
-Päästäisiin alle 2.30
-Näyttelyitä?

-Rollalta mahaa pois
-Starttiin?

-Itsestä parempi kuski
-tarkkaavaisempi

Loppuun vielä vilkaistaan Zokon ulkoista kehitystä 2014 vuoden aikana.

Ja vielä ensimmäinen ja viimeinen kuva vierekkäin. Näyttää ihan eri ponilta kyllä :'D