Mitä ihmettä tällä tapahtuu

Hei pitkästä pitkästä aikaa. Voin sanoa nyt rehellisesti, että olen menettänyt täysin intoni tähän blogin pitämiseen. Tuntuu oudolta, sillä vuodesta 2011 olen pitänyt blogia, johon olen aina päässyt kirjoittelemaan fiiliksiä. Toisaalta, lähes koko tämän ajan olen pitänyt omaa blogiani piilotettuna tämän rinnalla, sillä tahdon pitää jonkun henkilökohtaisen päiväkirjan, mihin voin kirjoittaa ihan kaikesta. Tämän blogin suhteen en kuitenkaan oikein tiedä mitä teen. Vaihtoehtoina olisi tauko tai lopettaminen, aika näyttää kumpi siitä tulee. Tällä hetkellä en kuitenkaan koe, että minulla olisi Zokon tilanteesta mitään kiinnostavaa kerrottavaa, paitsi yksi juttu, jonka kerron postauksen lopussa.
Blogia en ole missään tapauksessa poistamassa, koska kaikki postaukset ovat minulle muistoja, enkä halua unohtaa niitä, vaan haluan vielä joskus palata niihin ja muistella kaikkea.

30.6.2015 Melkein tasan vuosi sitten Riksun harkkareista

Zokon kanssa kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta eipä tässä elämässä oikein mikään mene aina niin kuin haluaisi. Viime vuonna päästiin meidän tavoitteeseen, eli raviradoille, mutta menestystä yhtä 3. sijaa enempää ei tullut, enkä ollut oikeastaan missään startissa tyytyväinen poniin. Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Keuhkoissa räkää, lihaksissa epätasaisuuksia ja vammoja, ontumisia, ja nyt tämä irtopala-nivelrikko-revähdys mikälie.
Nämä vastoinkäymiset ovat myös vieneet kiinnostukseni tähän blogin ylläpitämiseen. Kenellekkään ei ole kivaa kerrata samoja ikäviä asioita montaa kertaa, saati se, että onko jatkuvaa valitusta mukava lukea? Itse en ainakaan jaksaisi.
En myöskään ole nyt Zokon saikkuillessa käynyt tallilla kovin innokkaasti. 25km ajoa yhteen suuntaan pelkän harjailun ja hengailun takia. Ei houkuta siis kovin usein lähteä tuhlaamaan bensaa turhan takia. Täysihoitotallilla Zoko pärjää kuitenkin ihan hyvin ilman minuakin. Siksipä ei oikeastaan paljoa kirjoitettavaa ole ollut. Toki voisin kertoa omasta elämästäni, mutta en usko, että se kiinnostaa blogin lukijoita kumminkaan kovin paljoa, vaan pääasiassa on Zokon kuulumiset, ja pidänkin sen mielelläni sillä tavoin.

Joten siis sanon nyt alustavasti, että blogi on tauolla. Takeita siihen, että joskus jatkaisin, ei ole.
Ainiin, vielä yksi juttu :) Zoko muuttaa huomenna meidän naapuriin! Ei siis enään pitkää matkaa tallille, vaan voin vaikka kävellä sinne katselemaan ponoa.

Mitäs nyt?

Otsikossa on kysymys, mitä olen saanut kuulla loputtomiin lähiaikoina. Vastaus siihen taitaa olla, että en tosiaan tiedä. Olen Porvoon klinikka reissun jälkeen ollut yhteydessä Laukaalle, Tampereelle, sekä Kouvolaan. Porvoosta eläinlääkäri oli yhteydessä myös Viikkiin. Eli viidestä paikasta olen nyt kysellyt, että mitä mieltä siellä oltaisiin meidän tilanteesta.
Kaikkialta mielipide on ollut aika sama, eli ponilta ei ole järkevää lähteä leikkaamaan irtopaloja, sillä alkavan nivelrikon vuoksi sillä ei olisi paljoakaan merkitystä ponin käytön kannalta.
Kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa toivo hiipua.
Nyt odotellaan vielä Tupamäen mielipidettä asiaan, häntä on suositelleet monet.

Ei olla tehty Zokon kanssa paljoa mitään. Pari kertaa olen miettinyt, että jos lähtisin ajamaan, mutta sitten katson turvonnutta jalkaa, ja muistelen, millaista se on viime kerroilla ollut. Vaikka poni liikkuu tarhassa ihan mielellään, eikä onnu, tuntuu lenkille lähtiessä, että poni ei nauti siitä. Ja rehellisesti sanottuna en kyllä minäkään. Poni tuntuu ihmettelevän, että miksi ihmeessä me mennään niin paljon käyntiä, mutta ravinkin se tiputtaa alas melko nopeasti. Se ei ole sille normaalia käytöstä, vaikka välillä laiskojakin päiviä on, niin se ei silloinkaan ole tuollainen. Kotiinpäin poni on hieman normaalimpi, sillä sinne on hirveä kiire, ja ravissa vauhti meinaa kiihtyä ihan liian kovaksi.
Olen käynyt tallilla lähinnä harjaamassa ponia välillä, ja joka päivä laseroimassa jalkaa. Pari kertaa olemme myös käyneet kävelemässä maasta käsin, mutta sekin on jatkuvaa pysähtelyä ja puskaan vihreän perässä yrittämistä.

Monet ovat kehottaneet minua teettämään Zokolla varsan. Sanoin silloin, kuin ostin Zokon, että voisin joskus teettää sillä varsan. Silloin en kuitenkaan tiennyt vielä, että se hinkuttaa kaulaansa kesäisin, nytkin sillä on jo kaljuja kohtia harjan vieressä. Eli sillä on luultavasti jotain pientä kesäihottumaa. Siinä on yksi syy, miksi en halua Zokolla teettää varsaa, sillä tuo on periytyvä sairaus, ei välttämättä 100% periytyvä, mutta se mahdollisuus on olemassa, ja maailmassa on ihan tarpeeksi tuon vaivan omaavia poneja. Käytön kannalta se ei haittaa, mutta onhan se ponille todella ikävää.
Lisäksi en tunne todellakaan olevani tarpeeksi osaava omistamaan ja kasvattamaan varsaa. Minulla ei ole myöskään millään varaa pitää kahta ponia. Ajattelin myös silloin, kun Zokon ostin, että se saa juosta muutaman vuoden raveissa ensin, ennen varsan teettämistä. Eli en muutenkaan ollut ajatellut sitä näin lähitulevaisuuteen, vaan sitten, kun itsellänikin olisi vakituiset tulot, että olisi mahdollista pitää kahta ponia.

Postauksen kuvat ovat Loviisasta 6.6.2016