Yhdes kuoppa kaivettii mut ei koskaan päästy kiinaan

Ei ole tullut taas vähään aikaan kirjoitettua mitään tänne blogin puolelle.
Facebookissa ja instassa meitä seuraavat on kuitenkin luultavasti edes jotenkin perillä mitä tässä on tapahtunut.
Kerrataan vähän siltikin.
Maaliskuun lopulla Zokolla jäi jalka pesukarsinan kaivoon kiinni, ja ponin jalka turposi, ja se arkoi sitä, joten jäätiin kauden avaus startista Kouvolasta pois, sekä Porin startista.
Odoteltiin ensin, että jalka parantuisi levolla, se kun ei ponia hirveämmin näyttänyt vaivaavan kumminkaan. Zoko vietti kuitenkin sairaslomaa, sillä en viitsinyt ajella turvonneella jalalla.
Huhtikuun alussa oli ensimmäinen klinikkareissu, ja jalasta löytyi irtopala, jota eläinlääkäri epäili kiveksi, koska ei näkynyt mitään kohtaa, mistä luu olisi irronnut. Kaikki muu näytti kuitenkin olevan kunnossa, ja saatiin antibiootti- ja kipulääkekuuri viikoksi. Päätettiin seurata tilannetta, jos "kivi" tulisi ulos jalasta mätimällä.
Viimeviikon perjantaina oli sitten kontrolli käynti klinikalla, ja nyt toinen eläinlääkäri tutkimassa. Zoko ontui edelleen, eikä jalka ollut oikein muuttunut mihinkään. Eläinlääkäri löysi tällä kertaa toisenkin irtopalan jalasta. Luunpinta oli myös ottanut osumaa, ja vuohisnivelessä näkyi vain kuukauden aikana tulleet alkavat nivelrikko muutokset.
Eläinlääkäri totesi, että kannattaa varautua siihen, ettei ponia välttämättä nähdä enään raviradoilla.

Eli melkoisen paskoja uutisia tuli. Ollaan tehty ponin kanssa niin paljon töitä, että päästäisiin radalle taas, ja nyt käy jotain tälläistä.
On niin turhautunut olo. En ole varmaan, koskaan elämässäni tuntenut itseäni näin epätoivoiseksi. En tiedä mitä pitäisi tehdä, ja tuntuu, että kaikki mitä teen on väärin.

Nyt aina kun menen tallille, ja katson Zokoon päinkään, meinaan purskahtaa itkuun.
Olen aina sanonut, että jos Zokosta ei ole ravuriksi, en voi pitää sitä, koska pelkkä "huvikseen" reenaaminen ei riitä minulle, haluan, että minulla on joku tavoite, muuten se tuntuu turhalta.
Ja nyt minulle on sanottu, että Zoko ei välttämättä voi juosta enään kilpaa, joten oloni on todella ristiriitainen.
En haluaisi luopua Zokosta. Ilman sitä minulla ei ole mitään.

Tätä ei ihan odotettu..

Heippa! Saatiin Zokolle klinikka aika 29.4 perjantaiksi, kun sen jalka on nyt ollut pesupaikalla kiinnijäämisen jälkeen turvonnut jo kuukauden verran.
Ponille tehtiin ensimmäisenä ontumatutkimus, jossa parhaimmillaan vasemman takajalan reaktio oli 4/5, eli kaikki ei tosiaan ole kunnossa.
Seuraavana sitten ponin jalasta otettiin röngtenkuvia vähän jokapuolelta, ja luut olivat ihan kunnossa, kaikki oli ehjää. Mutta.. Turvotuksen kohdalla röngtenissä näkyi ihon alla jokin tuntematon esine, ehkä luunsirpale tai luultavammin hiekanjyvänen.
En ole huomannut, että ponilla olisi ollut jalassa mitään haavaa missään vaiheessa, ja olen monesti kopeloinut kuitenkin jalkaa. Mutta onhan se ihan mahdollista, että tuo on jäänyt huomaamatta, kun löydetty jälki jalassa oli kuitenkin niin pieni.
Jalka ultrattiin vielä, ja sitä varten se täytyi klipata, jolloin jalasta löytyi pienen pieni rupi, joka ei ollut kuitenkaan samassa kohtaa, kuin röngtenillä nähty esine, mutta se on voinut toki liikkua jalan sisällä.
Ultrauksessakin kaikki näytti ehjältä, tuntematon esine näkyi myös edelleen ultrassakin.
Zoko sai nyt antibiooti- ja kipulääkekuurin, ja kuukausi odotellaan, jos esine alkaisi mätänemään jalasta ulos, tai sitten se kapseloituu sinne, eikä haittaa Zokon elämää mitenkään, tai sitten se joudutaan leikkaamaan pois, mikä olisi kuitenkin todella haastavaa, sillä esine on max. 8mm pituinen. Nyt toivotaan vaan parasta sitten.
Ponia saa liikuttaa ontumisen rajoissa, eli lähinnä käyntiä. Zoko kuitenkin itse huolehtii liikunnastaan aikas hyvin, eilenkin oli karannut, ja vetänyt järjetöntä rallia tallin pihassa..